Tiibetin historiaa 1900-luvulta nykypäivään

Vallankumous ja keisarin syrjäyttäminen Kiinassa merkitsivät keisarikunnan hajoamista 1911. Samana vuonna Tiibet antoi itsenäisyydenjulistuksen. Kiinalaisjoukot karkotettiin maasta. Kiina ei suostunut hyväksymään itsenäisyyttä tai Iso-Britannian ajamaa sopimusta Tiibetin autonomisuudesta muodollisesti Kiinan osana, vaan lopulta Iso-Britannia ja Tiibet määrittelivät rajalinjan keskenään, ja Itä-Tiibet jäi kiinalaisten hallintaan. Länsi-Tiibet oli laajasti autonominen, puhutaan de facto itsenäisyydestä, vuoteen 1950 asti. Länsi-Tiibetillä oli myös oma lippunsa.

Vuonna 1950 sosialistisen vallankumouksen edetessä kiinalainen vapautusarmeija marssi Tiibetiin, ja Kiinan ja Tiibetin hallituksen välillä solmittiin sopimus, jossa Kiina lupasi Tiibetille uskonnonvapautta, autonomiaa, kehitystä ja puolestaan Kiina hoitaisi Tiibetin ulkopolitiikkaa ja kauppaa sekä toisi Tiibetiin sotilaita takaamaan turvallisuutta. Aluksi Kiina rakennuttikin Tiibetiin kouluja ja sairaaloita, mutta aloitti pian väestönsiirrot ja sosialisoinnin niin maatiloilla kuin luostareissakin. Syntyi kapinoita, joiden seurauksena Dalai Lama pakeni Intiaan kymmenien tuhansien muidenkin Tiibetiläisten lähtiessä maanpakoon. Vuoteen 1975 asti Tiibet oli suljettu ulkomaalaisilta.

1965 Kiina perusti Tiibetin autonomisen alueen, johon kuuluu suurin osa Tiibetin ylänköä, muttei tänäkään päivänä kuitenkaan kaikki tiibetiläiset alueet. Autonomisen alueen hallinnossa kuitenkin noin puolet virkamiehistä on ollut han-kiinalaisia. Suuri osa parhaiten menestyvistä Tiibetin asukkaista on juuri han-kiinalaisia, heitä, jotka ovat Kiinan kehotuksesta tai käskystä muuttaneet Tiibetiin. Kiinassa neljän koplan kukistumisen myötä Tiibetin uskonnonvapautta lisättiin ja luostareita on korjattu, mutta suuren työn luostareiden uudelleenrakentamisessa ovat saaneet tehdä tiibetiläiset itse talkoovoimin. Sosialisoinnissa suuri osa luostareiden omaisuudesta otettiin pois ja rakennukset otettiin ”hyödyllisempään” käyttöön tai tuhottiin.

Tänä päivänä Kiina pyrkii uudistamaan Tiibetiä, tuomaan sinne turisteja ja sijoittajia, mutta suuri osa tästä toiminnasta tapahtuu Kiinan eikä Tiibetin hyödyksi ja ehdoilla. Kiinan ote Tiibetin autonomisesta alueesta on tiukka. Dalai-lama pyrkii pakohallituksensa kanssa parantamaan tiibetiläisten asemaa Tiibetissä ja lisäämään tai saamaan takaisin autonomiaa. Hän käyttää rauhanomaisia keinoja vaikuttaakseen tilanteeseen mm. tekemällä tilannetta kansainvälisesti tunnetuksi. Radikaalimmat ryhmät taas pyrkivät väkivaltaisemmilla keinoilla saamaan sen, mitä Tiibetille haluavat. Kyse on ihmisoikeuksista, itsenäisyydestä....

Lähteet:
Tiibet-ryhmä: Tiibet tänään (Biokustannus Oy)
National Geographic 2002 nro. 4 Lewis M. Simons & Steve McCurry: Tiibet - uudistuksia ja perinteitä
Michel Peissel (2002): Tibet the secret continent