Päiväkirja 28.4.2008

Rakas päiväkirja, aaaaaaarg. Olen oppinut paljon uutta. Ja olen tulossa epätoivoiseksi. En projektin vaan Tiibetin suhteen. Miten sen tilannetta voidaan auttaa. Kuka voi asialle jotain? Olen tulossa pessimistiksi, sillä tuntuu siltä, ettei Kiinaan voi vaikuttaa. Se tekee, niin kuin haluaa. On myös erittäin vaikea saada tietoa siitä, mitä Tiibetissä tosiaan tapahtuu. Suomen mediat ovat tyytyneet uutisoimaan kertoen sekä Kiinan että pakolaishallituksen mielipiteitä siitä, mitä tapahtuu. Jos joku yrittää laittaa kapuloita Kiinan rattaisiin, se vain jyrähtää sinne suuntaan ja jatkaa matkaansa omaan suuntaansa suunnitelmansa mukaan.

Vaikeaa minulle on ollut päästä sisään Kiinan ja Tiibetin väliseen pitkään jatkuneeseen koiratappeluun ja alkaa ymmärtää tapahtumia. En vielä ymmärräkään läheskään kaikkea, aikaa on ollut liian vähän ja tutkimusapuraha on edelleen saamatta. Historiaan tutustuminen valotti asioita paljon ja innostus opiskella historiaa enemmän sai tuulta siipiensä alle. Kuitenkin perehtymiseni Tiibetin historiaankin oli melko pinnallista ja esimerkiksi Kiinalainen historiankirjoitus on kokonaan Tiibetin osalta tutkimatta.

Päivälehdillä on valtava osuus lähdemateriaalikasassamme. Niistä olemme saaneet eniten tietoa. Samoin on monien muiden ihmisten laita, jotka ovat seuranneet Tiibetin tilannetta tai seuraavat mitä tahansa ajankohtaista aihetta. En ole ennen tullut ajatelleeksi, miten suuri vaikutusmahdollisuus lehdillä on. Suomessa luotamme siihen, että saamme lehdistä oikeaa tietoa, mutta miten on asianlaita esimerkiksi juuri Kiinassa? Nyt jos koskaan olisi hyvä osata kiinaa ja tutustua siihen, miten he tiedottavat kansalaisille tapahtumista Tiibetin alueella.