Tuore kuningasidea siihen, miten Kiinaan voitaisiin vaikuttaa, on olympialaisten avajaisten boikotointi. Dalai-lama on sanonut, että Peking ansaitsee kisansa ja on vastustanut boikotointiaikeita (Aamulehti 19.3.2008). Kuitenkin muun muassa Saksan liittokansleri Merkel ja Ranskan presidentti Sarkozy ovat uhkailleet mahdollisesti boikotoivansa avajaisia. Suomen Matti Vanhanen on kertonut osallistuvansa avajaisiin ja ilmoittanut, että Suomi tekee eron politiikan ja urheilun välillä. Olympialaisia on kuitenkin aiemminkin boikotoitu. Esimerkiksi monet maat Kiina mukaan luettuna jättäytyivät pois Moskovan olympialaisista 1980 vastalauseena Afganistanin miehitykselle (Aamulehti 18.3.2008 Ilkka Timonen). Sitä paitsi mielestäni Pekingin olympialaiset ja niiden valmistelu ovat politiikkaa ja mahtailua parhaimmillaan. Kiina voi ”näyttää” muille. Samalla tavalla asiat tuntuvat olevan Venäjän kanssa, joka on ahnehtinut itselleen vuoden 2014 talvikisat. Venäjän kisojen budjetti on 12 miljardia dollaria ja tavoitteet korkealla.
Ilkka Timonen kysyy kolumnissaan (Aamulehti 18.3.2008) ”Kukapa uskaltaisi boikotoida Kiinaa” otsikon mukaisen kysymyksen. Kenellä on varaa ja uskallusta se tehdä. Kiinan asema suurvaltana maailmalla on merkittävä. Timonen esittää ajatuksen, että Kiinan boikotointi on jokaiselle maalle haitallista ja osuu omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Timonen myös vertaa Kiinaa ja Tiibetiä Yhdysvaltoihin ja Irakiin sekä Venäjään ja Tshetsheniaan. Vertaus Venäjään on huomattavasti osuvampi, kun kriteerinä pidetään, että kyse on maan sisäisestä asiasta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.4.2008 kolumnisti Olli Kivinen sanoo, että ongelma on siinä, että olympialaiset on annettu Kiinalle ja pitää olympiakomiteaa kyvyttömänä tekemään sellaisia taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja, kun sen tehtäviin kuuluu. Pitäisikö lähteä siitä, ettei maa, jonka toiminta on arveluttavaa, voisi saada kisoja ja kuka sen sitten määrittelisi, kenellä on oikeus saada ne. Selvää varmaankin on, että Kiina normaalioloissa pystyy hyvinkin järjestämään olympialaiset, mutta onko sillä oikeus saada niin paljon kansainvälistä luottamusta, kuin se on saanut.
Savon Sanomien verkkolehdessä Jari Tourunen kirjoittaa 29.3.2008 otsikolla ”Olympiaboikotti ei tehoa”. ”Tietty maltillisuus mahdollistaa nimittäin sen, että tiibetiläisten kohtelu pysyy otsikoissa ja siten kansainvälisen yhteisön tietoisuudessa vielä kuukausia”, Tourunen kirjoittaa ja selittää, että jokaisen Tiibetin puolesta protestoivan pitäisi miettiä, miten päämääriin parhaiten päästään. Tourunen tuntuu pitävän viivytystaistelua nopeaa toimintaa parempana ratkaisuna ja ajattelevan, että Kiinaan vaikutetaan pitkän ajan kuluessa, ei heti. Monia tapoja vaikuttaa Kiinaan on kuitenkin jo kokeiltu ja maan ihmisoikeustilanteesta on keskustelu paljon, mutta tuntuu siltä, että turhaan. Tourusen mukaan yksi syy sille, miksei Kiina saanut vuoden 2000 kisoja oli huono ihmisoikeustilanne, joka on kansainvälisen olympiakomitean mukaan kohentunut. Komitealle on riittänyt, että heidän mielestään tilanne on kohentunut, kun moni muu sanoisi, että tilanne on tuskin parempi eikä ainakaan hyvä.
Mitä Kiina siitä sitten välittää, boikotoiko joku heidän kisojaan vai ei? Kiina on valmistautunut näyttämään, mihin se pystyy ja siksi massaboikotti olisi sille harmillinen ja pilaisi kisat jo urheilun tasonkin puolesta riippuen tosin siitä, puhutaanko koko olympialaisten vai vain avajaisten boikotoinnista. Jos itse olisin järjestämässä olympialaisia olisin varmaan eniten huolestunut siitä, että kisojen aikana tai itse kisoissa tapahtuisi jotain epätoivottua. Tällaisia tapahtumia voisi Kiinalle olla esimerkiksi suuret hallitsemattomat mielenosoitukset tai vaikkapa Taiwanin julistautuminen itsenäiseksi juuri, kun maa on täynnä ulkomaalaisia ja etenkin medioita. Helsingin sanomissa 28.3. verkkolehdessä (Olympiaboikotti jakaa ihmisoikeusaktivistejakin) Pekka Hakala lainaa Jay Weinerin sanoja: ”Näyttämö kuuluu niille, jotka tulevat paikalle”. Voisin kuvitella, että Kiinan suurin pelko on nimenomaan se, että joku sekoittaa pakan paikanpäällä yllättäen.
Lähteet:
Olli Kivinen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tiibetillä+pestään+käsiä/HS20080422SI1MA01yif
Jari Tourunen:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/olympiaboikotti-ei-tehoa(97877).ece
Pekka Hakala:
http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Olympiaboikotti+jakaa+ihmisoikeusaktivistejakin/1135235140433
tekstissä suluissa mainitut Aamulehdet
Ilkka Timonen kysyy kolumnissaan (Aamulehti 18.3.2008) ”Kukapa uskaltaisi boikotoida Kiinaa” otsikon mukaisen kysymyksen. Kenellä on varaa ja uskallusta se tehdä. Kiinan asema suurvaltana maailmalla on merkittävä. Timonen esittää ajatuksen, että Kiinan boikotointi on jokaiselle maalle haitallista ja osuu omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Timonen myös vertaa Kiinaa ja Tiibetiä Yhdysvaltoihin ja Irakiin sekä Venäjään ja Tshetsheniaan. Vertaus Venäjään on huomattavasti osuvampi, kun kriteerinä pidetään, että kyse on maan sisäisestä asiasta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.4.2008 kolumnisti Olli Kivinen sanoo, että ongelma on siinä, että olympialaiset on annettu Kiinalle ja pitää olympiakomiteaa kyvyttömänä tekemään sellaisia taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja, kun sen tehtäviin kuuluu. Pitäisikö lähteä siitä, ettei maa, jonka toiminta on arveluttavaa, voisi saada kisoja ja kuka sen sitten määrittelisi, kenellä on oikeus saada ne. Selvää varmaankin on, että Kiina normaalioloissa pystyy hyvinkin järjestämään olympialaiset, mutta onko sillä oikeus saada niin paljon kansainvälistä luottamusta, kuin se on saanut.
Savon Sanomien verkkolehdessä Jari Tourunen kirjoittaa 29.3.2008 otsikolla ”Olympiaboikotti ei tehoa”. ”Tietty maltillisuus mahdollistaa nimittäin sen, että tiibetiläisten kohtelu pysyy otsikoissa ja siten kansainvälisen yhteisön tietoisuudessa vielä kuukausia”, Tourunen kirjoittaa ja selittää, että jokaisen Tiibetin puolesta protestoivan pitäisi miettiä, miten päämääriin parhaiten päästään. Tourunen tuntuu pitävän viivytystaistelua nopeaa toimintaa parempana ratkaisuna ja ajattelevan, että Kiinaan vaikutetaan pitkän ajan kuluessa, ei heti. Monia tapoja vaikuttaa Kiinaan on kuitenkin jo kokeiltu ja maan ihmisoikeustilanteesta on keskustelu paljon, mutta tuntuu siltä, että turhaan. Tourusen mukaan yksi syy sille, miksei Kiina saanut vuoden 2000 kisoja oli huono ihmisoikeustilanne, joka on kansainvälisen olympiakomitean mukaan kohentunut. Komitealle on riittänyt, että heidän mielestään tilanne on kohentunut, kun moni muu sanoisi, että tilanne on tuskin parempi eikä ainakaan hyvä.
Mitä Kiina siitä sitten välittää, boikotoiko joku heidän kisojaan vai ei? Kiina on valmistautunut näyttämään, mihin se pystyy ja siksi massaboikotti olisi sille harmillinen ja pilaisi kisat jo urheilun tasonkin puolesta riippuen tosin siitä, puhutaanko koko olympialaisten vai vain avajaisten boikotoinnista. Jos itse olisin järjestämässä olympialaisia olisin varmaan eniten huolestunut siitä, että kisojen aikana tai itse kisoissa tapahtuisi jotain epätoivottua. Tällaisia tapahtumia voisi Kiinalle olla esimerkiksi suuret hallitsemattomat mielenosoitukset tai vaikkapa Taiwanin julistautuminen itsenäiseksi juuri, kun maa on täynnä ulkomaalaisia ja etenkin medioita. Helsingin sanomissa 28.3. verkkolehdessä (Olympiaboikotti jakaa ihmisoikeusaktivistejakin) Pekka Hakala lainaa Jay Weinerin sanoja: ”Näyttämö kuuluu niille, jotka tulevat paikalle”. Voisin kuvitella, että Kiinan suurin pelko on nimenomaan se, että joku sekoittaa pakan paikanpäällä yllättäen.
Lähteet:
Olli Kivinen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tiibetillä+pestään+käsiä/HS20080422SI1MA01yif
Jari Tourunen:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/olympiaboikotti-ei-tehoa(97877).ece
Pekka Hakala:
http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Olympiaboikotti+jakaa+ihmisoikeusaktivistejakin/1135235140433
tekstissä suluissa mainitut Aamulehdet
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home