Mitä YK voi?

Tiibetin tilanne tuo taas jälleen kerran esiin sen, miten heikko ja toimintakyvytön YK on. Sillä ei ole oikeutta puuttua asiaan, sillä YK:n säännöt eivät hyväksy järjestön puuttumista jäsenmaansa sisäisiin asioihin. Samaan tapaan monien maiden johtajien kanssa on YK:n pääsihteerikin ilmaissut vain huolensa Tiibetin tilanteesta. YK on suuri mielipidevaikuttaja, tiedottaja ja foorumi, mutta käytännössä sen mahdollisuudet tehdä mitään, ovat melko rajalliset.

Minun tekee mieli uskoa siihen, että kansainvälinen yhteistyö toimii, ja pidän sitä parempana kuin kaikkien omaa pikku näpertelyä. Kuitenkin YK on liian jäykkä ja hidas. Jokainen maa ajaa järjestön sisällä omia etujaan ja jotkin maat, kuten Yhdysvallat, kuuntelevat YK:ta silloin, kun se heitä hyödyttää ja muuten unohtavat sen. Kaiken lisäksi YK on riippuvainen jäsenvaltioiden rahoituksesta kaikissa toimissaan ja rikkaat valtiot ovat rahoittajina tärkeimpiä, jolloin niiden valta kasvaa.

Maailman pitäisi muuttua suuntaan, jossa nationalismi, kilpailu maiden välillä, itsekkyys ja talouden asettaminen kaiken muun edelle unohtuisivat ja tilalle tulisivat ihmisoikeuksienjulistusten mukaiset pehmeämmät arvot. Kaikki riippuu lopulta siitä, minkä asetamme arvojärjestyksessä korkeimmalle.

Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?