Tiibetin kansa on joutunut maanpakoon maan poliittisen tilanteen takia. Tämä seikka on asettanut Tiibetin kulttuurin "uhanalaiseksi". Maanpaossa olevan kansan perinteet ja tavat ovat vaarassa unohtua. Tiibetiläiset ovat sopeutuneet ympäröivään kulttuuriin, mutta kulttuuri on vaarassa köyhtyä, mitä materialistisemmaksi maailma muuttuu.
Tiibetin kulttuuri on rikasta ja kiehtovaa. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikessa, arki ja pyhä sekoittuvat toisiinsa. Tiibetiläiset ovat yksi maailman uskonnollisimmista kansoista. Tiibetiläiset rakastavat raikkaita värejä, arvokkaita ja kauniisti koristeltuja esineitä sekä koruja, Niillä he voivat esitellä vaurauttaan.
Tiibetissä on ollut aina myös vilkasta kulttuurinvaihtoa. Kiinasta sinne on kulkeutunut mm. silkkiä, posliinia ja lakkatöitä munkkien, lamojen sekä kauppiaiden mukana. Tiibetin kulttuuri on siis omaleimaista ja rikasta, mutta onko se pysyvää?
"Tuleeko tiibetiläisistäkin pelkkä turistinähtävyys, kuten on käynyt Amerikan intiaaneille?" kyselee myös Ian Buruma. (Helsingin Sanomat 28.4) Buruma kirjoittaa Tiibetin kulttuurin kärsineen Kiinan uudistusten yhteydessä jo 1950-luvun alussa, jolloin kiinan kommunistit romuttivat Tiibetin yhteiskunnan ja sen uskonto murskattiin vallalla olleen marxilaisen ateismin hengessä. Myös tiibetiläinen taide jäädytettiin ja dalai lama joutui pakenemaan maastaan. Perinteitä murkattiin kaikkialla Kiinassa ja siitä oman osansa koki myös Tiibet -vaikkei pahimpana.
Buruma kirjoittaa, että Lhasan (Tiibetin pääkaupungin) väestöstä enää vähemmistö on tiibetiläisiä. Suurin osa tiibetiläisistä elääkin maaseudulla, jonka kulttuuri tuskin kestää kiinalaisten halua nykyaikaistua. Kiinalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Tämä seikka on tiibetin kulttuurille päänmenoksi.
Tiibetiläiset saavat harjoittaa uskontoa, mutta hallitusti. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja Tiibetissä, munkit ovat nousseet vastarintaan, sillä heidän temppeleitään valvotaan ja pidetään auki turisteille. Munkit ovat useaan otteeseeen osoittaneet mieltään nopeaa modernisoitumista vastaan.
"Niin kauan kuin Tiibet on osa Kiinaa on kuitenkin vaikea nähdä miten sen selvästi omintakeinen kulttuuri voisi säilyä" , kirjoittaa Buruma ja jatkaa "tiibetiläisiä on liian vähän ja kiinalaisia liian paljon." Kiinan kulttuuri jyrää pikkuhiljaa tiibetin kulttuurin, mutta onko mitään tehtävissä?
Tiibetin tilanne on toivoton, mutta sen kulttuurin säilyttämiseksi on perustettu erilaisia järjestöjä, jotka tukevan Tiibetin vanhan ja arvokkaan kulttuurin säilyttämistä. Nähtäväksi jää, miten käy.
lähteet: www.rokpafinland.org/perinne
www.blogi.amnesty.fi/peking2008
Ian Buruma (www.hs.fi)
Tiibetin kulttuuri on rikasta ja kiehtovaa. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikessa, arki ja pyhä sekoittuvat toisiinsa. Tiibetiläiset ovat yksi maailman uskonnollisimmista kansoista. Tiibetiläiset rakastavat raikkaita värejä, arvokkaita ja kauniisti koristeltuja esineitä sekä koruja, Niillä he voivat esitellä vaurauttaan.
Tiibetissä on ollut aina myös vilkasta kulttuurinvaihtoa. Kiinasta sinne on kulkeutunut mm. silkkiä, posliinia ja lakkatöitä munkkien, lamojen sekä kauppiaiden mukana. Tiibetin kulttuuri on siis omaleimaista ja rikasta, mutta onko se pysyvää?
"Tuleeko tiibetiläisistäkin pelkkä turistinähtävyys, kuten on käynyt Amerikan intiaaneille?" kyselee myös Ian Buruma. (Helsingin Sanomat 28.4) Buruma kirjoittaa Tiibetin kulttuurin kärsineen Kiinan uudistusten yhteydessä jo 1950-luvun alussa, jolloin kiinan kommunistit romuttivat Tiibetin yhteiskunnan ja sen uskonto murskattiin vallalla olleen marxilaisen ateismin hengessä. Myös tiibetiläinen taide jäädytettiin ja dalai lama joutui pakenemaan maastaan. Perinteitä murkattiin kaikkialla Kiinassa ja siitä oman osansa koki myös Tiibet -vaikkei pahimpana.
Buruma kirjoittaa, että Lhasan (Tiibetin pääkaupungin) väestöstä enää vähemmistö on tiibetiläisiä. Suurin osa tiibetiläisistä elääkin maaseudulla, jonka kulttuuri tuskin kestää kiinalaisten halua nykyaikaistua. Kiinalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Tämä seikka on tiibetin kulttuurille päänmenoksi.
Tiibetiläiset saavat harjoittaa uskontoa, mutta hallitusti. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja Tiibetissä, munkit ovat nousseet vastarintaan, sillä heidän temppeleitään valvotaan ja pidetään auki turisteille. Munkit ovat useaan otteeseeen osoittaneet mieltään nopeaa modernisoitumista vastaan.
"Niin kauan kuin Tiibet on osa Kiinaa on kuitenkin vaikea nähdä miten sen selvästi omintakeinen kulttuuri voisi säilyä" , kirjoittaa Buruma ja jatkaa "tiibetiläisiä on liian vähän ja kiinalaisia liian paljon." Kiinan kulttuuri jyrää pikkuhiljaa tiibetin kulttuurin, mutta onko mitään tehtävissä?
Tiibetin tilanne on toivoton, mutta sen kulttuurin säilyttämiseksi on perustettu erilaisia järjestöjä, jotka tukevan Tiibetin vanhan ja arvokkaan kulttuurin säilyttämistä. Nähtäväksi jää, miten käy.
lähteet:
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home