maanantai 28. huhtikuuta 2008
Tilanne Tiibetissä on turismin kannalta hieman parantunut, sillä 1.5. sinne voi taas matkustaa. Tiibet on ollut suljettu turistikohde maaliskuun puolenvälin mellakoiden jälkeen. Viranomaiset olivat huolissaan turisteista ja turismikohteista maaliskuun 14. päivänä alkaneiden mellakoiden vuoksi ja julisti Tiibetin turistikieltoon.
Tiibet on ollut suljettuna kuusi viikkoa. Lhasan levottomuuksissa uhreja saattaa olla jopa 140. Tiibetin taloudelle turismikiellosta on ollut haittaa, sillä Tiibetin talous on hyvin riippuvainen matkailuelinkeinon tuottamista tuloista. Tiibet on kärsinyt huomattavasti tästä kuuden viikon turismikiellosta.
lähteet: www.radio86.fi/kiina-tanaan/uutiset
Reuters, Xinhua
Tiibet on ollut suljettuna kuusi viikkoa. Lhasan levottomuuksissa uhreja saattaa olla jopa 140. Tiibetin taloudelle turismikiellosta on ollut haittaa, sillä Tiibetin talous on hyvin riippuvainen matkailuelinkeinon tuottamista tuloista. Tiibet on kärsinyt huomattavasti tästä kuuden viikon turismikiellosta.
lähteet: www.radio86.fi/kiina-tanaan/uutiset
Reuters, Xinhua
Rakas päiväkirja, aaaaaaarg. Olen oppinut paljon uutta. Ja olen tulossa epätoivoiseksi. En projektin vaan Tiibetin suhteen. Miten sen tilannetta voidaan auttaa. Kuka voi asialle jotain? Olen tulossa pessimistiksi, sillä tuntuu siltä, ettei Kiinaan voi vaikuttaa. Se tekee, niin kuin haluaa. On myös erittäin vaikea saada tietoa siitä, mitä Tiibetissä tosiaan tapahtuu. Suomen mediat ovat tyytyneet uutisoimaan kertoen sekä Kiinan että pakolaishallituksen mielipiteitä siitä, mitä tapahtuu. Jos joku yrittää laittaa kapuloita Kiinan rattaisiin, se vain jyrähtää sinne suuntaan ja jatkaa matkaansa omaan suuntaansa suunnitelmansa mukaan.
Vaikeaa minulle on ollut päästä sisään Kiinan ja Tiibetin väliseen pitkään jatkuneeseen koiratappeluun ja alkaa ymmärtää tapahtumia. En vielä ymmärräkään läheskään kaikkea, aikaa on ollut liian vähän ja tutkimusapuraha on edelleen saamatta. Historiaan tutustuminen valotti asioita paljon ja innostus opiskella historiaa enemmän sai tuulta siipiensä alle. Kuitenkin perehtymiseni Tiibetin historiaankin oli melko pinnallista ja esimerkiksi Kiinalainen historiankirjoitus on kokonaan Tiibetin osalta tutkimatta.
Päivälehdillä on valtava osuus lähdemateriaalikasassamme. Niistä olemme saaneet eniten tietoa. Samoin on monien muiden ihmisten laita, jotka ovat seuranneet Tiibetin tilannetta tai seuraavat mitä tahansa ajankohtaista aihetta. En ole ennen tullut ajatelleeksi, miten suuri vaikutusmahdollisuus lehdillä on. Suomessa luotamme siihen, että saamme lehdistä oikeaa tietoa, mutta miten on asianlaita esimerkiksi juuri Kiinassa? Nyt jos koskaan olisi hyvä osata kiinaa ja tutustua siihen, miten he tiedottavat kansalaisille tapahtumista Tiibetin alueella.
Vaikeaa minulle on ollut päästä sisään Kiinan ja Tiibetin väliseen pitkään jatkuneeseen koiratappeluun ja alkaa ymmärtää tapahtumia. En vielä ymmärräkään läheskään kaikkea, aikaa on ollut liian vähän ja tutkimusapuraha on edelleen saamatta. Historiaan tutustuminen valotti asioita paljon ja innostus opiskella historiaa enemmän sai tuulta siipiensä alle. Kuitenkin perehtymiseni Tiibetin historiaankin oli melko pinnallista ja esimerkiksi Kiinalainen historiankirjoitus on kokonaan Tiibetin osalta tutkimatta.
Päivälehdillä on valtava osuus lähdemateriaalikasassamme. Niistä olemme saaneet eniten tietoa. Samoin on monien muiden ihmisten laita, jotka ovat seuranneet Tiibetin tilannetta tai seuraavat mitä tahansa ajankohtaista aihetta. En ole ennen tullut ajatelleeksi, miten suuri vaikutusmahdollisuus lehdillä on. Suomessa luotamme siihen, että saamme lehdistä oikeaa tietoa, mutta miten on asianlaita esimerkiksi juuri Kiinassa? Nyt jos koskaan olisi hyvä osata kiinaa ja tutustua siihen, miten he tiedottavat kansalaisille tapahtumista Tiibetin alueella.
Tiibetin tilanne tuo taas jälleen kerran esiin sen, miten heikko ja toimintakyvytön YK on. Sillä ei ole oikeutta puuttua asiaan, sillä YK:n säännöt eivät hyväksy järjestön puuttumista jäsenmaansa sisäisiin asioihin. Samaan tapaan monien maiden johtajien kanssa on YK:n pääsihteerikin ilmaissut vain huolensa Tiibetin tilanteesta. YK on suuri mielipidevaikuttaja, tiedottaja ja foorumi, mutta käytännössä sen mahdollisuudet tehdä mitään, ovat melko rajalliset.
Minun tekee mieli uskoa siihen, että kansainvälinen yhteistyö toimii, ja pidän sitä parempana kuin kaikkien omaa pikku näpertelyä. Kuitenkin YK on liian jäykkä ja hidas. Jokainen maa ajaa järjestön sisällä omia etujaan ja jotkin maat, kuten Yhdysvallat, kuuntelevat YK:ta silloin, kun se heitä hyödyttää ja muuten unohtavat sen. Kaiken lisäksi YK on riippuvainen jäsenvaltioiden rahoituksesta kaikissa toimissaan ja rikkaat valtiot ovat rahoittajina tärkeimpiä, jolloin niiden valta kasvaa.
Maailman pitäisi muuttua suuntaan, jossa nationalismi, kilpailu maiden välillä, itsekkyys ja talouden asettaminen kaiken muun edelle unohtuisivat ja tilalle tulisivat ihmisoikeuksienjulistusten mukaiset pehmeämmät arvot. Kaikki riippuu lopulta siitä, minkä asetamme arvojärjestyksessä korkeimmalle.
Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Minun tekee mieli uskoa siihen, että kansainvälinen yhteistyö toimii, ja pidän sitä parempana kuin kaikkien omaa pikku näpertelyä. Kuitenkin YK on liian jäykkä ja hidas. Jokainen maa ajaa järjestön sisällä omia etujaan ja jotkin maat, kuten Yhdysvallat, kuuntelevat YK:ta silloin, kun se heitä hyödyttää ja muuten unohtavat sen. Kaiken lisäksi YK on riippuvainen jäsenvaltioiden rahoituksesta kaikissa toimissaan ja rikkaat valtiot ovat rahoittajina tärkeimpiä, jolloin niiden valta kasvaa.
Maailman pitäisi muuttua suuntaan, jossa nationalismi, kilpailu maiden välillä, itsekkyys ja talouden asettaminen kaiken muun edelle unohtuisivat ja tilalle tulisivat ihmisoikeuksienjulistusten mukaiset pehmeämmät arvot. Kaikki riippuu lopulta siitä, minkä asetamme arvojärjestyksessä korkeimmalle.
Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Hei taas!
Projekti etenee.. On ollut mukava huomata, miten ajankohtainen aihe tämä Tiibet on! Melkein mistä tahansa aiheesta koskien Tiibetiä, löytyy jotakin. Esimerkiksi Tiibetin kulttuurista oli hyvä artikkeli tämän päivän hesarissa. Toisaalta tämä on hyvä asia, että tietoa on, mutta toisaalta se on myös tämän projektin vaikeus.. on niin paljon tietoa ja se on niin sirpaleista! Palasia pitäisi osata yhdistellä toisiinsa. Mutta niinkuin Hanna sanoi, mehän tehdään tätä itseämme varten. Yritämme päästä enemmän selville Tiibetin tilanteesta ja niinkuin silloin ensimmäisinä kirjoituskertoina toivoimme, että tämä projekti herättäisi enemmän mielenkiintoa maailman tapahtumiin. Sen tämä ainakin on saanut aikaan ja se on jo paljon se!
Projekti etenee.. On ollut mukava huomata, miten ajankohtainen aihe tämä Tiibet on! Melkein mistä tahansa aiheesta koskien Tiibetiä, löytyy jotakin. Esimerkiksi Tiibetin kulttuurista oli hyvä artikkeli tämän päivän hesarissa. Toisaalta tämä on hyvä asia, että tietoa on, mutta toisaalta se on myös tämän projektin vaikeus.. on niin paljon tietoa ja se on niin sirpaleista! Palasia pitäisi osata yhdistellä toisiinsa. Mutta niinkuin Hanna sanoi, mehän tehdään tätä itseämme varten. Yritämme päästä enemmän selville Tiibetin tilanteesta ja niinkuin silloin ensimmäisinä kirjoituskertoina toivoimme, että tämä projekti herättäisi enemmän mielenkiintoa maailman tapahtumiin. Sen tämä ainakin on saanut aikaan ja se on jo paljon se!
Kiinassa reaktiot muiden reaktioihin ovat olleet vahvoja. Yksi esimerkki tästä ovat olleet Kiinassa järjestetyt Ranskan-vastaiset mielenosoitukset sen jälkeen, kun olympiasoihtu oli Pariisissa joutunut kiinanvastaisten mielenosoitusten uhriksi ja presidentti Sarkozy puhui mahdollisesti boikotoivansa Pekingin olympialaisten avajaisia. Mielenilmausten kohteeksi on joutunut Kiinassa myös ranskalainen kauppaketju Carrefour, joka mielenosoittajien mukaan tukee Tiibetin itsenäisyyttä. (Helsingin Sanomat 20.4.2008)
Kiinan hallitus on hyvin suorasanaisesti monta kertaa ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, johon muiden ei pidä puuttua. Kiina on myös moitinut mm. Nancy Pelosia, joka on avoimesti tukenut dalai-lamaa ja arvostellut Kiinaa sen ihmisoikeustilanteen vuoksi. Kiinalaiset ovat maan medioiden mukaan sitä mieltä, että Nancy Pelosi on maailman vastemielisin ihminen. Kiina on myös sitkeästi pysynyt paljon pienemmissä uhriluvuissa, kun pakolaishallitus kertoo ja pyrkinyt kontrolloimaan uutisointia Tiibetin tilanteesta. (Aamulehti 22.3.2008)
Kiinaa ärsyttää se, että länsimaat ovat jatkuvasti moralisoimassa sen tekemisiä. Sillä on ollut oma tapansa toimia ja sen avulla se on kasvanut suurvallaksi. Kiina on hajanainen alue, jota hallitsee yläluokka kommunismin verhon takana, eikä sillä ole varaa sallia valtiota hajottavaa toimintaa ulkopuolellaan sen enempää kuin rajojen sisälläkään. Kiinan onneksi monet maat ovat haluttomia puuttumaan sen tekemisiin, jotta ne voivat paistatella sen talouskasvussa ja ottaa irti kaiken hyödyn, mitä saatavissa on.
Kiinan hallitus on hyvin suorasanaisesti monta kertaa ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, johon muiden ei pidä puuttua. Kiina on myös moitinut mm. Nancy Pelosia, joka on avoimesti tukenut dalai-lamaa ja arvostellut Kiinaa sen ihmisoikeustilanteen vuoksi. Kiinalaiset ovat maan medioiden mukaan sitä mieltä, että Nancy Pelosi on maailman vastemielisin ihminen. Kiina on myös sitkeästi pysynyt paljon pienemmissä uhriluvuissa, kun pakolaishallitus kertoo ja pyrkinyt kontrolloimaan uutisointia Tiibetin tilanteesta. (Aamulehti 22.3.2008)
Kiinaa ärsyttää se, että länsimaat ovat jatkuvasti moralisoimassa sen tekemisiä. Sillä on ollut oma tapansa toimia ja sen avulla se on kasvanut suurvallaksi. Kiina on hajanainen alue, jota hallitsee yläluokka kommunismin verhon takana, eikä sillä ole varaa sallia valtiota hajottavaa toimintaa ulkopuolellaan sen enempää kuin rajojen sisälläkään. Kiinan onneksi monet maat ovat haluttomia puuttumaan sen tekemisiin, jotta ne voivat paistatella sen talouskasvussa ja ottaa irti kaiken hyödyn, mitä saatavissa on.
Tiibetin kansa on joutunut maanpakoon maan poliittisen tilanteen takia. Tämä seikka on asettanut Tiibetin kulttuurin "uhanalaiseksi". Maanpaossa olevan kansan perinteet ja tavat ovat vaarassa unohtua. Tiibetiläiset ovat sopeutuneet ympäröivään kulttuuriin, mutta kulttuuri on vaarassa köyhtyä, mitä materialistisemmaksi maailma muuttuu.
Tiibetin kulttuuri on rikasta ja kiehtovaa. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikessa, arki ja pyhä sekoittuvat toisiinsa. Tiibetiläiset ovat yksi maailman uskonnollisimmista kansoista. Tiibetiläiset rakastavat raikkaita värejä, arvokkaita ja kauniisti koristeltuja esineitä sekä koruja, Niillä he voivat esitellä vaurauttaan.
Tiibetissä on ollut aina myös vilkasta kulttuurinvaihtoa. Kiinasta sinne on kulkeutunut mm. silkkiä, posliinia ja lakkatöitä munkkien, lamojen sekä kauppiaiden mukana. Tiibetin kulttuuri on siis omaleimaista ja rikasta, mutta onko se pysyvää?
"Tuleeko tiibetiläisistäkin pelkkä turistinähtävyys, kuten on käynyt Amerikan intiaaneille?" kyselee myös Ian Buruma. (Helsingin Sanomat 28.4) Buruma kirjoittaa Tiibetin kulttuurin kärsineen Kiinan uudistusten yhteydessä jo 1950-luvun alussa, jolloin kiinan kommunistit romuttivat Tiibetin yhteiskunnan ja sen uskonto murskattiin vallalla olleen marxilaisen ateismin hengessä. Myös tiibetiläinen taide jäädytettiin ja dalai lama joutui pakenemaan maastaan. Perinteitä murkattiin kaikkialla Kiinassa ja siitä oman osansa koki myös Tiibet -vaikkei pahimpana.
Buruma kirjoittaa, että Lhasan (Tiibetin pääkaupungin) väestöstä enää vähemmistö on tiibetiläisiä. Suurin osa tiibetiläisistä elääkin maaseudulla, jonka kulttuuri tuskin kestää kiinalaisten halua nykyaikaistua. Kiinalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Tämä seikka on tiibetin kulttuurille päänmenoksi.
Tiibetiläiset saavat harjoittaa uskontoa, mutta hallitusti. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja Tiibetissä, munkit ovat nousseet vastarintaan, sillä heidän temppeleitään valvotaan ja pidetään auki turisteille. Munkit ovat useaan otteeseeen osoittaneet mieltään nopeaa modernisoitumista vastaan.
"Niin kauan kuin Tiibet on osa Kiinaa on kuitenkin vaikea nähdä miten sen selvästi omintakeinen kulttuuri voisi säilyä" , kirjoittaa Buruma ja jatkaa "tiibetiläisiä on liian vähän ja kiinalaisia liian paljon." Kiinan kulttuuri jyrää pikkuhiljaa tiibetin kulttuurin, mutta onko mitään tehtävissä?
Tiibetin tilanne on toivoton, mutta sen kulttuurin säilyttämiseksi on perustettu erilaisia järjestöjä, jotka tukevan Tiibetin vanhan ja arvokkaan kulttuurin säilyttämistä. Nähtäväksi jää, miten käy.
lähteet: www.rokpafinland.org/perinne
www.blogi.amnesty.fi/peking2008
Ian Buruma (www.hs.fi)
Tiibetin kulttuuri on rikasta ja kiehtovaa. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikessa, arki ja pyhä sekoittuvat toisiinsa. Tiibetiläiset ovat yksi maailman uskonnollisimmista kansoista. Tiibetiläiset rakastavat raikkaita värejä, arvokkaita ja kauniisti koristeltuja esineitä sekä koruja, Niillä he voivat esitellä vaurauttaan.
Tiibetissä on ollut aina myös vilkasta kulttuurinvaihtoa. Kiinasta sinne on kulkeutunut mm. silkkiä, posliinia ja lakkatöitä munkkien, lamojen sekä kauppiaiden mukana. Tiibetin kulttuuri on siis omaleimaista ja rikasta, mutta onko se pysyvää?
"Tuleeko tiibetiläisistäkin pelkkä turistinähtävyys, kuten on käynyt Amerikan intiaaneille?" kyselee myös Ian Buruma. (Helsingin Sanomat 28.4) Buruma kirjoittaa Tiibetin kulttuurin kärsineen Kiinan uudistusten yhteydessä jo 1950-luvun alussa, jolloin kiinan kommunistit romuttivat Tiibetin yhteiskunnan ja sen uskonto murskattiin vallalla olleen marxilaisen ateismin hengessä. Myös tiibetiläinen taide jäädytettiin ja dalai lama joutui pakenemaan maastaan. Perinteitä murkattiin kaikkialla Kiinassa ja siitä oman osansa koki myös Tiibet -vaikkei pahimpana.
Buruma kirjoittaa, että Lhasan (Tiibetin pääkaupungin) väestöstä enää vähemmistö on tiibetiläisiä. Suurin osa tiibetiläisistä elääkin maaseudulla, jonka kulttuuri tuskin kestää kiinalaisten halua nykyaikaistua. Kiinalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Tämä seikka on tiibetin kulttuurille päänmenoksi.
Tiibetiläiset saavat harjoittaa uskontoa, mutta hallitusti. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja Tiibetissä, munkit ovat nousseet vastarintaan, sillä heidän temppeleitään valvotaan ja pidetään auki turisteille. Munkit ovat useaan otteeseeen osoittaneet mieltään nopeaa modernisoitumista vastaan.
"Niin kauan kuin Tiibet on osa Kiinaa on kuitenkin vaikea nähdä miten sen selvästi omintakeinen kulttuuri voisi säilyä" , kirjoittaa Buruma ja jatkaa "tiibetiläisiä on liian vähän ja kiinalaisia liian paljon." Kiinan kulttuuri jyrää pikkuhiljaa tiibetin kulttuurin, mutta onko mitään tehtävissä?
Tiibetin tilanne on toivoton, mutta sen kulttuurin säilyttämiseksi on perustettu erilaisia järjestöjä, jotka tukevan Tiibetin vanhan ja arvokkaan kulttuurin säilyttämistä. Nähtäväksi jää, miten käy.
lähteet:
Tuore kuningasidea siihen, miten Kiinaan voitaisiin vaikuttaa, on olympialaisten avajaisten boikotointi. Dalai-lama on sanonut, että Peking ansaitsee kisansa ja on vastustanut boikotointiaikeita (Aamulehti 19.3.2008). Kuitenkin muun muassa Saksan liittokansleri Merkel ja Ranskan presidentti Sarkozy ovat uhkailleet mahdollisesti boikotoivansa avajaisia. Suomen Matti Vanhanen on kertonut osallistuvansa avajaisiin ja ilmoittanut, että Suomi tekee eron politiikan ja urheilun välillä. Olympialaisia on kuitenkin aiemminkin boikotoitu. Esimerkiksi monet maat Kiina mukaan luettuna jättäytyivät pois Moskovan olympialaisista 1980 vastalauseena Afganistanin miehitykselle (Aamulehti 18.3.2008 Ilkka Timonen). Sitä paitsi mielestäni Pekingin olympialaiset ja niiden valmistelu ovat politiikkaa ja mahtailua parhaimmillaan. Kiina voi ”näyttää” muille. Samalla tavalla asiat tuntuvat olevan Venäjän kanssa, joka on ahnehtinut itselleen vuoden 2014 talvikisat. Venäjän kisojen budjetti on 12 miljardia dollaria ja tavoitteet korkealla.
Ilkka Timonen kysyy kolumnissaan (Aamulehti 18.3.2008) ”Kukapa uskaltaisi boikotoida Kiinaa” otsikon mukaisen kysymyksen. Kenellä on varaa ja uskallusta se tehdä. Kiinan asema suurvaltana maailmalla on merkittävä. Timonen esittää ajatuksen, että Kiinan boikotointi on jokaiselle maalle haitallista ja osuu omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Timonen myös vertaa Kiinaa ja Tiibetiä Yhdysvaltoihin ja Irakiin sekä Venäjään ja Tshetsheniaan. Vertaus Venäjään on huomattavasti osuvampi, kun kriteerinä pidetään, että kyse on maan sisäisestä asiasta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.4.2008 kolumnisti Olli Kivinen sanoo, että ongelma on siinä, että olympialaiset on annettu Kiinalle ja pitää olympiakomiteaa kyvyttömänä tekemään sellaisia taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja, kun sen tehtäviin kuuluu. Pitäisikö lähteä siitä, ettei maa, jonka toiminta on arveluttavaa, voisi saada kisoja ja kuka sen sitten määrittelisi, kenellä on oikeus saada ne. Selvää varmaankin on, että Kiina normaalioloissa pystyy hyvinkin järjestämään olympialaiset, mutta onko sillä oikeus saada niin paljon kansainvälistä luottamusta, kuin se on saanut.
Savon Sanomien verkkolehdessä Jari Tourunen kirjoittaa 29.3.2008 otsikolla ”Olympiaboikotti ei tehoa”. ”Tietty maltillisuus mahdollistaa nimittäin sen, että tiibetiläisten kohtelu pysyy otsikoissa ja siten kansainvälisen yhteisön tietoisuudessa vielä kuukausia”, Tourunen kirjoittaa ja selittää, että jokaisen Tiibetin puolesta protestoivan pitäisi miettiä, miten päämääriin parhaiten päästään. Tourunen tuntuu pitävän viivytystaistelua nopeaa toimintaa parempana ratkaisuna ja ajattelevan, että Kiinaan vaikutetaan pitkän ajan kuluessa, ei heti. Monia tapoja vaikuttaa Kiinaan on kuitenkin jo kokeiltu ja maan ihmisoikeustilanteesta on keskustelu paljon, mutta tuntuu siltä, että turhaan. Tourusen mukaan yksi syy sille, miksei Kiina saanut vuoden 2000 kisoja oli huono ihmisoikeustilanne, joka on kansainvälisen olympiakomitean mukaan kohentunut. Komitealle on riittänyt, että heidän mielestään tilanne on kohentunut, kun moni muu sanoisi, että tilanne on tuskin parempi eikä ainakaan hyvä.
Mitä Kiina siitä sitten välittää, boikotoiko joku heidän kisojaan vai ei? Kiina on valmistautunut näyttämään, mihin se pystyy ja siksi massaboikotti olisi sille harmillinen ja pilaisi kisat jo urheilun tasonkin puolesta riippuen tosin siitä, puhutaanko koko olympialaisten vai vain avajaisten boikotoinnista. Jos itse olisin järjestämässä olympialaisia olisin varmaan eniten huolestunut siitä, että kisojen aikana tai itse kisoissa tapahtuisi jotain epätoivottua. Tällaisia tapahtumia voisi Kiinalle olla esimerkiksi suuret hallitsemattomat mielenosoitukset tai vaikkapa Taiwanin julistautuminen itsenäiseksi juuri, kun maa on täynnä ulkomaalaisia ja etenkin medioita. Helsingin sanomissa 28.3. verkkolehdessä (Olympiaboikotti jakaa ihmisoikeusaktivistejakin) Pekka Hakala lainaa Jay Weinerin sanoja: ”Näyttämö kuuluu niille, jotka tulevat paikalle”. Voisin kuvitella, että Kiinan suurin pelko on nimenomaan se, että joku sekoittaa pakan paikanpäällä yllättäen.
Lähteet:
Olli Kivinen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tiibetillä+pestään+käsiä/HS20080422SI1MA01yif
Jari Tourunen:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/olympiaboikotti-ei-tehoa(97877).ece
Pekka Hakala:
http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Olympiaboikotti+jakaa+ihmisoikeusaktivistejakin/1135235140433
tekstissä suluissa mainitut Aamulehdet
Ilkka Timonen kysyy kolumnissaan (Aamulehti 18.3.2008) ”Kukapa uskaltaisi boikotoida Kiinaa” otsikon mukaisen kysymyksen. Kenellä on varaa ja uskallusta se tehdä. Kiinan asema suurvaltana maailmalla on merkittävä. Timonen esittää ajatuksen, että Kiinan boikotointi on jokaiselle maalle haitallista ja osuu omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Timonen myös vertaa Kiinaa ja Tiibetiä Yhdysvaltoihin ja Irakiin sekä Venäjään ja Tshetsheniaan. Vertaus Venäjään on huomattavasti osuvampi, kun kriteerinä pidetään, että kyse on maan sisäisestä asiasta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.4.2008 kolumnisti Olli Kivinen sanoo, että ongelma on siinä, että olympialaiset on annettu Kiinalle ja pitää olympiakomiteaa kyvyttömänä tekemään sellaisia taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja, kun sen tehtäviin kuuluu. Pitäisikö lähteä siitä, ettei maa, jonka toiminta on arveluttavaa, voisi saada kisoja ja kuka sen sitten määrittelisi, kenellä on oikeus saada ne. Selvää varmaankin on, että Kiina normaalioloissa pystyy hyvinkin järjestämään olympialaiset, mutta onko sillä oikeus saada niin paljon kansainvälistä luottamusta, kuin se on saanut.
Savon Sanomien verkkolehdessä Jari Tourunen kirjoittaa 29.3.2008 otsikolla ”Olympiaboikotti ei tehoa”. ”Tietty maltillisuus mahdollistaa nimittäin sen, että tiibetiläisten kohtelu pysyy otsikoissa ja siten kansainvälisen yhteisön tietoisuudessa vielä kuukausia”, Tourunen kirjoittaa ja selittää, että jokaisen Tiibetin puolesta protestoivan pitäisi miettiä, miten päämääriin parhaiten päästään. Tourunen tuntuu pitävän viivytystaistelua nopeaa toimintaa parempana ratkaisuna ja ajattelevan, että Kiinaan vaikutetaan pitkän ajan kuluessa, ei heti. Monia tapoja vaikuttaa Kiinaan on kuitenkin jo kokeiltu ja maan ihmisoikeustilanteesta on keskustelu paljon, mutta tuntuu siltä, että turhaan. Tourusen mukaan yksi syy sille, miksei Kiina saanut vuoden 2000 kisoja oli huono ihmisoikeustilanne, joka on kansainvälisen olympiakomitean mukaan kohentunut. Komitealle on riittänyt, että heidän mielestään tilanne on kohentunut, kun moni muu sanoisi, että tilanne on tuskin parempi eikä ainakaan hyvä.
Mitä Kiina siitä sitten välittää, boikotoiko joku heidän kisojaan vai ei? Kiina on valmistautunut näyttämään, mihin se pystyy ja siksi massaboikotti olisi sille harmillinen ja pilaisi kisat jo urheilun tasonkin puolesta riippuen tosin siitä, puhutaanko koko olympialaisten vai vain avajaisten boikotoinnista. Jos itse olisin järjestämässä olympialaisia olisin varmaan eniten huolestunut siitä, että kisojen aikana tai itse kisoissa tapahtuisi jotain epätoivottua. Tällaisia tapahtumia voisi Kiinalle olla esimerkiksi suuret hallitsemattomat mielenosoitukset tai vaikkapa Taiwanin julistautuminen itsenäiseksi juuri, kun maa on täynnä ulkomaalaisia ja etenkin medioita. Helsingin sanomissa 28.3. verkkolehdessä (Olympiaboikotti jakaa ihmisoikeusaktivistejakin) Pekka Hakala lainaa Jay Weinerin sanoja: ”Näyttämö kuuluu niille, jotka tulevat paikalle”. Voisin kuvitella, että Kiinan suurin pelko on nimenomaan se, että joku sekoittaa pakan paikanpäällä yllättäen.
Lähteet:
Olli Kivinen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tiibetillä+pestään+käsiä/HS20080422SI1MA01yif
Jari Tourunen:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/olympiaboikotti-ei-tehoa(97877).ece
Pekka Hakala:
http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Olympiaboikotti+jakaa+ihmisoikeusaktivistejakin/1135235140433
tekstissä suluissa mainitut Aamulehdet
Dear Diary!
Tiibet -projektimme edistyy hitaasti, mutta varmasti :). Se on tärkeintä. Tietoa on paljon, siitä pitäisi vaan tänne kirjoittaa olennainen ja mielenkiintoisin osa. Projekti on kärsinyt töiden takia, mutta onneksi Kiina-aiheiset uutiset ja muut asiat ovat olleet paljon esillä mediassa, että tietoa on väkisinkin kertynyt ja tullut keräiltyä... Sitä on tulvinut joka suunnalta. Nyt on aika saada mustaa valkoiselle, eli eipä tässä muuta kuin kirjoittamaan! Heippahei.
Tiibet -projektimme edistyy hitaasti, mutta varmasti :). Se on tärkeintä. Tietoa on paljon, siitä pitäisi vaan tänne kirjoittaa olennainen ja mielenkiintoisin osa. Projekti on kärsinyt töiden takia, mutta onneksi Kiina-aiheiset uutiset ja muut asiat ovat olleet paljon esillä mediassa, että tietoa on väkisinkin kertynyt ja tullut keräiltyä... Sitä on tulvinut joka suunnalta. Nyt on aika saada mustaa valkoiselle, eli eipä tässä muuta kuin kirjoittamaan! Heippahei.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Kiina on Aasian mahtava suurvalta, joka on iso taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikuttaja koko maailmassa. Aamulehdessä 20.3.2008 haastateltu Paavo Suni, kansainväliseen talouteen erikoistunut ekonomisti kertoo, että on erittäin todennäköistä, että Kiina varsin pian ohittaa Yhdysvallat ja ottaa paikan maailman suurimpana taloutena.
Jälkijunassa Kiina meidän näkökulmastamme tulee, kun puhutaan demokratiasta tai ihmisoikeuksista. Etnisesti hajanaiselle pinta-alaltaan valtavalle suurvallalle ja sen kommunistihallinnolle on elintärkeää pitää kiinni maan yhtenäisyydestä (Aamulehti, su asiat, Björksten 21.3.2008) ja säilyttää olot niin vakaina, kuin mahdollista, vaikka pitäisi turvautua aseisiin. Kiinan hallitus ilmoittikin puolustavansa Tiibetissä ”alueellista yhtenäisyyttä”(Aamulehti 18.3.2008).
Maailmalla Tiibetin tilanteesta on oltu sekä äänessä että vaiti. Suomessa Kiinan suurlähettiläs sai kutsun ulkoministeriöön 17.3.2008 antamaan selityksen Tiibetin tilanteesta ja kuulemaan, että Suomi on huolestunut väkivaltaisuuksista Tiibetissä (Aamulehti 18.3.2008). 27.3. Aamulehti kertoi presidentti Bushin ilmaisseen puhelimessa huolensa Kiinan presidentille. Myös monien muiden maiden johtajat ovat kertoneet huolensa Tiibetin tilanteesta.
Kiinan ihmisoikeustilanne ei ole Tiibetin kysymyksen mukanaan tuoma puheenaihe, vaan mielenosoituksia ja huolestumista on ilmennyt aiemminkin. Nyt aihe on saanut vain mediassa taas enemmän huomiota, ja olympialaisten alla ja Tiibetin tilanteen puhuttaessa, on mielenilmauksia varmaan ollutkin tavallista enemmän. Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi kävi Dharamsalassa tapaamassa dalai-lamaa ja sanoi, että ”Tiibetin tilanne on haaste maailman omalletunnolle” ja että ihmisoikeuksien puolesta ei voi olla, ellei samalla vastusta Kiinan Tiibetin politiikkaa (Aamulehti 22.3.2008).
25.4.2008 Helsingin sanomat uutisoi Internet-sivuillaan, että Tiibetin tilanne on ollut esillä Kiinan ja EU:n huippukokouksessa. Sen enempää ei sitten juuri kerrottukaan. Kiinan suhteen on oltu varovaisia maiden virallisen johdon taholta, jottei sitä suututeta liikaa. Kiina tuntuu olevan kuin suuri ampiaispesä, johon varotaan sohaisemasta kovin syvälle, eikä ikinä oikein tunnuta tietävän, mitä se pesä kestää.
Yksittäisten kansalaisten toimintaa on ollut vaikea valvoa, ja tämä on näkynyt Kiinan vastaisina mielenosoituksina ympäri maailmaa. Aamulehden sunnuntain Asiat-liitteessä 21.3.2008 Tuomo Björksten toteaa, ettei Kiina ole aiemminkaan protestoijia kuunnellut ja ennustaa, ettei se tee sitä nytkään. Mikäs tarve olisikaan kuunnella? Kiinan johto on toistuvasti ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, eikä kuulu muille. Lisäksi, kun tiedot Tiibetin tilanteesta ovat suurimmaksi osaksi joko pakolaishallinnolta tai Kiinan viranomaisilta, on vaikea tietää, miltä puolueettomat tilastot ja selvitykset näyttäisivät ja kannanotto Tiibetin tilanteeseen on siksi vaikea tehdä.
Jälkijunassa Kiina meidän näkökulmastamme tulee, kun puhutaan demokratiasta tai ihmisoikeuksista. Etnisesti hajanaiselle pinta-alaltaan valtavalle suurvallalle ja sen kommunistihallinnolle on elintärkeää pitää kiinni maan yhtenäisyydestä (Aamulehti, su asiat, Björksten 21.3.2008) ja säilyttää olot niin vakaina, kuin mahdollista, vaikka pitäisi turvautua aseisiin. Kiinan hallitus ilmoittikin puolustavansa Tiibetissä ”alueellista yhtenäisyyttä”(Aamulehti 18.3.2008).
Maailmalla Tiibetin tilanteesta on oltu sekä äänessä että vaiti. Suomessa Kiinan suurlähettiläs sai kutsun ulkoministeriöön 17.3.2008 antamaan selityksen Tiibetin tilanteesta ja kuulemaan, että Suomi on huolestunut väkivaltaisuuksista Tiibetissä (Aamulehti 18.3.2008). 27.3. Aamulehti kertoi presidentti Bushin ilmaisseen puhelimessa huolensa Kiinan presidentille. Myös monien muiden maiden johtajat ovat kertoneet huolensa Tiibetin tilanteesta.
Kiinan ihmisoikeustilanne ei ole Tiibetin kysymyksen mukanaan tuoma puheenaihe, vaan mielenosoituksia ja huolestumista on ilmennyt aiemminkin. Nyt aihe on saanut vain mediassa taas enemmän huomiota, ja olympialaisten alla ja Tiibetin tilanteen puhuttaessa, on mielenilmauksia varmaan ollutkin tavallista enemmän. Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi kävi Dharamsalassa tapaamassa dalai-lamaa ja sanoi, että ”Tiibetin tilanne on haaste maailman omalletunnolle” ja että ihmisoikeuksien puolesta ei voi olla, ellei samalla vastusta Kiinan Tiibetin politiikkaa (Aamulehti 22.3.2008).
25.4.2008 Helsingin sanomat uutisoi Internet-sivuillaan, että Tiibetin tilanne on ollut esillä Kiinan ja EU:n huippukokouksessa. Sen enempää ei sitten juuri kerrottukaan. Kiinan suhteen on oltu varovaisia maiden virallisen johdon taholta, jottei sitä suututeta liikaa. Kiina tuntuu olevan kuin suuri ampiaispesä, johon varotaan sohaisemasta kovin syvälle, eikä ikinä oikein tunnuta tietävän, mitä se pesä kestää.
Yksittäisten kansalaisten toimintaa on ollut vaikea valvoa, ja tämä on näkynyt Kiinan vastaisina mielenosoituksina ympäri maailmaa. Aamulehden sunnuntain Asiat-liitteessä 21.3.2008 Tuomo Björksten toteaa, ettei Kiina ole aiemminkaan protestoijia kuunnellut ja ennustaa, ettei se tee sitä nytkään. Mikäs tarve olisikaan kuunnella? Kiinan johto on toistuvasti ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, eikä kuulu muille. Lisäksi, kun tiedot Tiibetin tilanteesta ovat suurimmaksi osaksi joko pakolaishallinnolta tai Kiinan viranomaisilta, on vaikea tietää, miltä puolueettomat tilastot ja selvitykset näyttäisivät ja kannanotto Tiibetin tilanteeseen on siksi vaikea tehdä.
Tiibetin buddhalaisuudessa on monta eri koulukuntaa, joissa lamat ovat opettajia. Gelugga-koulukunnan johtaja on Dalai-lama. Sanan lamalaisuus kuvaamaan Tiibetin buddhalaisuutta ovat ottaneet käyttöön länsimaalaiset, ja virheellisesti Dalai-lamaa pidetään usein koko Tiibetin buddhalaisuuden uskonnollisena johtajana, vaikka hän on sitä vain yhdelle koulukunnalle.
1500-luvulla niin sanottu Keltahattuisten koulukunta (gelugga) pyrki uudistamaan Tiibetin buddhalaisuutta ja levittämään sitä myös mongolien keskuuteen. Mongolipäälliköiden tuen seurauksena keltahattuisten koulukunnan edustajat saivat paljon valtaa Tiibetissä ja koulukunnan johtaja sai ensin Dalai-laman arvonimen, sitten 70 vuotta myöhemmin Gusri-kaani nimitti senhetkisen Dalai-laman koko Tiibetin hallitsijaksi. Siitä asti Dalai-lamat ovat hoitaneet tehtävää milloin enemmän ja milloin vähemmän riippumattomina mongoleista ja Kiinasta.
Lamat ovat edellisten lamojen inkarnaatioita eli uskotaan, että kuolleen laman henki
syntyy uudelleen jossain poikalapsessa, josta taas tulee lama. Ylimmät lamat ovat myös myötätunnon boddhisattvan inkarnaatioita, eli jälleensyntyneitä valaistuneita eli buddhia. Toinen suurlama Dalai-laman lisäksi on Panchen-lama, joka on gelugga-koulukunnan toiseksi tärkein johtaja. Panchen-laman tehtävä on löytää ja nimetä uusi Dalai-laman inkarnaatio ja Dalai-laman tehtävä taas on löytää panchen-laman inkarnaatio. Viimeksi Panchen-laman kuoltua sekä Dalai-lama että Kiina nimesivät uudet panchen-lamat eivätkä osapuolet ole hyväksyneet toistensa valintoja.
Tämän hetken Dalai-lama on maallikkonimeltään Tenzin Gyatso. Hän on 14. Dalai-lama ja on syntynyt vuonna 1935. Hän on arvostettu maailmalla ja siitä osoituksena on mm. Nobelin rauhanpalkinto vuodelta 1989. Hän on korostanut kautensa aikana rauhallisen ja väkivallattoman ratkaisun tärkeyttä Tiibetissä. Dalai-lama asui Lhasassa palatsissaan vuoteen 1959, jolloin hän Tiibetin epäonnistuneen kansannousun jälkeen pakeni sekasortoisesta Tiibetistä Intian Dharamsalaan, jossa pakolaishallitus edelleen pitää majaansa.
Lähteet:
Tiibet-ryhmä: Tiibet tänään (Biokustannus oy)
Michel Peissel 2002: Tibet, the secret continent
Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Dala-lama
Verkkopolku.net:
http://www.verkkopolku.net/view.php?asiakas=maailmanuskonnot&pageid=35
1500-luvulla niin sanottu Keltahattuisten koulukunta (gelugga) pyrki uudistamaan Tiibetin buddhalaisuutta ja levittämään sitä myös mongolien keskuuteen. Mongolipäälliköiden tuen seurauksena keltahattuisten koulukunnan edustajat saivat paljon valtaa Tiibetissä ja koulukunnan johtaja sai ensin Dalai-laman arvonimen, sitten 70 vuotta myöhemmin Gusri-kaani nimitti senhetkisen Dalai-laman koko Tiibetin hallitsijaksi. Siitä asti Dalai-lamat ovat hoitaneet tehtävää milloin enemmän ja milloin vähemmän riippumattomina mongoleista ja Kiinasta.
Lamat ovat edellisten lamojen inkarnaatioita eli uskotaan, että kuolleen laman henki
syntyy uudelleen jossain poikalapsessa, josta taas tulee lama. Ylimmät lamat ovat myös myötätunnon boddhisattvan inkarnaatioita, eli jälleensyntyneitä valaistuneita eli buddhia. Toinen suurlama Dalai-laman lisäksi on Panchen-lama, joka on gelugga-koulukunnan toiseksi tärkein johtaja. Panchen-laman tehtävä on löytää ja nimetä uusi Dalai-laman inkarnaatio ja Dalai-laman tehtävä taas on löytää panchen-laman inkarnaatio. Viimeksi Panchen-laman kuoltua sekä Dalai-lama että Kiina nimesivät uudet panchen-lamat eivätkä osapuolet ole hyväksyneet toistensa valintoja.
Tämän hetken Dalai-lama on maallikkonimeltään Tenzin Gyatso. Hän on 14. Dalai-lama ja on syntynyt vuonna 1935. Hän on arvostettu maailmalla ja siitä osoituksena on mm. Nobelin rauhanpalkinto vuodelta 1989. Hän on korostanut kautensa aikana rauhallisen ja väkivallattoman ratkaisun tärkeyttä Tiibetissä. Dalai-lama asui Lhasassa palatsissaan vuoteen 1959, jolloin hän Tiibetin epäonnistuneen kansannousun jälkeen pakeni sekasortoisesta Tiibetistä Intian Dharamsalaan, jossa pakolaishallitus edelleen pitää majaansa.
Lähteet:
Tiibet-ryhmä: Tiibet tänään (Biokustannus oy)
Michel Peissel 2002: Tibet, the secret continent
Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Dala-lama
Verkkopolku.net:
http://www.verkkopolku.net/view.php?asiakas=maailmanuskonnot&pageid=35
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Meillä Aamulehti uutisoi 12.3. mielenosoituksista, joita järjestettiin Tiibetissä ja muualla maailmalla Kiinan hallinnon vastaisen kapinan 49.vuotispäivänä 10.3.. Mielenosoittajat osoittivat mieltään Tiibetin vapauttamisen puolesta. Kiinan poliisi pidätti Lhasassa, Tiibetin pääkaupungissa, mieltään osoittaneita munkkeja. Viranomaisten mukaan syynä pidätyksiin oli yhteiskuntarauhaa uhkaava laiton toiminta. Tämän uutisen jälkeen Tiibetin tilanne on saanut paljon huomiota mediassa.
Mielenosoitukset ja kapinat ovat levinneet Tiibetissä ja Kiinassa Kiinaa vastustavien vähemmistökansojen keskuudessa, ja myös muualla maailmalla aktivistit ovat mielenilmauksillaan tukeneet tiibetiläisiä pyrkimyksissään. Lhasa sen sijaan hiljeni poliisivartioinnin ansiosta perjantain 14.3. jälkeen, jolloin mielenilmaukset muuttuivat kuolonuhreja vaatineiksi yhteenotoiksi poliisien ja mielenosoittajien välillä(Aamulehdet 17.3. ja 15.3.2008). Kiina on yrittänyt estää tietojen leviämisen Tiibetistä. Monet ulkomaalaiset ovat toki lähteneet vapaaehtoisestikin levottomuuksien tieltä, ja turisteja on siirretty pois Lhasasta samalla, kun toimittajien tulo on estetty (Aamulehti 17.3.2008).
Kiinan hallituksen ja Dalai-laman pakolaishallituksen kesken on kiistelty siitä, paljonko kuolonuhreja levottomuudet Tiibetissä ovat aiheuttaneet. Pakolaishallituksen mukaan ensimmäisen viikon aikana mellakoissa ja mielenosoituksissa Lhasassa kuolleita on 80, Kiina taas ilmoitti kuolleeksi 10 ihmistä (Aamulehti 17.3.2008). Näiden arvioiden jälkeen kuolleita on varmasti tullut lisää, mutta paljonko? Tuskin kukaan voi antaa tarkkaa vastausta. Kiinan mielestä vähemmän ja pakolaishallituksen mielestä enemmän.
Toisaalta Dalai-lama on saanut sen, mitä hän on toivonutkin, eli Tiibet-aiheen esiin kansainvälisessä mediassa. Hän on saanut antaa runsaasti haastatteluja ja kertoa viestiään maailmalle. Kuitenkin tilanne ei ole Dalai-lamalle mieluinen johtuen väkivallan käytöstä ja menetetyistä ihmishengistä. Dalai-lama on useaan kertaan vedonnut Kiinaan, jotta se lopettaisi väkivallan käytön Tiibetissä. Hän on pyytänyt kansainvälistä yhteisöä selvittämään, mitä Tiibetissä on tapahtunut ja vedonnut muutenkin YK:hon, jotta Tiibetiin saataisiin rauha. Dalai-lama on kehottanut kannattajiaan elämään sovussa Kiinan kanssa. (Aamulehdet 19.3. ja 30.3.2008)
Media on viime aikoina siirtänyt huomiotaan Tiibetistä olympiasoihtuun, joka tekee tuskaista taivaltaan Kiinan vastaisten mielenosoituksesta toiseen ympäri maailmaa. Huomiota on saanut myös supatus olympiaboikottihankkeista.
Mielenosoitukset ja kapinat ovat levinneet Tiibetissä ja Kiinassa Kiinaa vastustavien vähemmistökansojen keskuudessa, ja myös muualla maailmalla aktivistit ovat mielenilmauksillaan tukeneet tiibetiläisiä pyrkimyksissään. Lhasa sen sijaan hiljeni poliisivartioinnin ansiosta perjantain 14.3. jälkeen, jolloin mielenilmaukset muuttuivat kuolonuhreja vaatineiksi yhteenotoiksi poliisien ja mielenosoittajien välillä(Aamulehdet 17.3. ja 15.3.2008). Kiina on yrittänyt estää tietojen leviämisen Tiibetistä. Monet ulkomaalaiset ovat toki lähteneet vapaaehtoisestikin levottomuuksien tieltä, ja turisteja on siirretty pois Lhasasta samalla, kun toimittajien tulo on estetty (Aamulehti 17.3.2008).
Kiinan hallituksen ja Dalai-laman pakolaishallituksen kesken on kiistelty siitä, paljonko kuolonuhreja levottomuudet Tiibetissä ovat aiheuttaneet. Pakolaishallituksen mukaan ensimmäisen viikon aikana mellakoissa ja mielenosoituksissa Lhasassa kuolleita on 80, Kiina taas ilmoitti kuolleeksi 10 ihmistä (Aamulehti 17.3.2008). Näiden arvioiden jälkeen kuolleita on varmasti tullut lisää, mutta paljonko? Tuskin kukaan voi antaa tarkkaa vastausta. Kiinan mielestä vähemmän ja pakolaishallituksen mielestä enemmän.
Toisaalta Dalai-lama on saanut sen, mitä hän on toivonutkin, eli Tiibet-aiheen esiin kansainvälisessä mediassa. Hän on saanut antaa runsaasti haastatteluja ja kertoa viestiään maailmalle. Kuitenkin tilanne ei ole Dalai-lamalle mieluinen johtuen väkivallan käytöstä ja menetetyistä ihmishengistä. Dalai-lama on useaan kertaan vedonnut Kiinaan, jotta se lopettaisi väkivallan käytön Tiibetissä. Hän on pyytänyt kansainvälistä yhteisöä selvittämään, mitä Tiibetissä on tapahtunut ja vedonnut muutenkin YK:hon, jotta Tiibetiin saataisiin rauha. Dalai-lama on kehottanut kannattajiaan elämään sovussa Kiinan kanssa. (Aamulehdet 19.3. ja 30.3.2008)
Media on viime aikoina siirtänyt huomiotaan Tiibetistä olympiasoihtuun, joka tekee tuskaista taivaltaan Kiinan vastaisten mielenosoituksesta toiseen ympäri maailmaa. Huomiota on saanut myös supatus olympiaboikottihankkeista.
Lähteet: tekstissä sulkujen sisällä mainitut Aamulehdet
Ja niin on taas, että silloin, kun pitäisi tehdä töitä, ulkona on valtavan kaunis sää. No, Tiibetin on nyt edistyttävä oikein urakalla. Tekijänoikeuden tiedotus ja valvontakeskus ry on erittäin ystävällisesti vastannut esittämiini kysymyksiin oikeudestani käyttää kuvasitaatteja. Suuri kiitos heille siitä! Nyt eikun metsästämään sopivia valaisevia kuvia. Olen leikannut myös valtavan määrän lehtijuttuja Tiibetistä, ja niistäkin pitäisi saada aikaan kooste. Mitä Tiibetissä nyt oikeastaan tapahtuu? Tutkimus on edennyt tenttien ja muiden syiden takia hitaasti, mutta nyt vuorenkokoisetkin esteet on kierrettävä, jotta tästä tulee joskus valmista tavaraa....
Vallankumous ja keisarin syrjäyttäminen Kiinassa merkitsivät keisarikunnan hajoamista 1911. Samana vuonna Tiibet antoi itsenäisyydenjulistuksen. Kiinalaisjoukot karkotettiin maasta. Kiina ei suostunut hyväksymään itsenäisyyttä tai Iso-Britannian ajamaa sopimusta Tiibetin autonomisuudesta muodollisesti Kiinan osana, vaan lopulta Iso-Britannia ja Tiibet määrittelivät rajalinjan keskenään, ja Itä-Tiibet jäi kiinalaisten hallintaan. Länsi-Tiibet oli laajasti autonominen, puhutaan de facto itsenäisyydestä, vuoteen 1950 asti. Länsi-Tiibetillä oli myös oma lippunsa.
Vuonna 1950 sosialistisen vallankumouksen edetessä kiinalainen vapautusarmeija marssi Tiibetiin, ja Kiinan ja Tiibetin hallituksen välillä solmittiin sopimus, jossa Kiina lupasi Tiibetille uskonnonvapautta, autonomiaa, kehitystä ja puolestaan Kiina hoitaisi Tiibetin ulkopolitiikkaa ja kauppaa sekä toisi Tiibetiin sotilaita takaamaan turvallisuutta. Aluksi Kiina rakennuttikin Tiibetiin kouluja ja sairaaloita, mutta aloitti pian väestönsiirrot ja sosialisoinnin niin maatiloilla kuin luostareissakin. Syntyi kapinoita, joiden seurauksena Dalai Lama pakeni Intiaan kymmenien tuhansien muidenkin Tiibetiläisten lähtiessä maanpakoon. Vuoteen 1975 asti Tiibet oli suljettu ulkomaalaisilta.
Vuonna 1950 sosialistisen vallankumouksen edetessä kiinalainen vapautusarmeija marssi Tiibetiin, ja Kiinan ja Tiibetin hallituksen välillä solmittiin sopimus, jossa Kiina lupasi Tiibetille uskonnonvapautta, autonomiaa, kehitystä ja puolestaan Kiina hoitaisi Tiibetin ulkopolitiikkaa ja kauppaa sekä toisi Tiibetiin sotilaita takaamaan turvallisuutta. Aluksi Kiina rakennuttikin Tiibetiin kouluja ja sairaaloita, mutta aloitti pian väestönsiirrot ja sosialisoinnin niin maatiloilla kuin luostareissakin. Syntyi kapinoita, joiden seurauksena Dalai Lama pakeni Intiaan kymmenien tuhansien muidenkin Tiibetiläisten lähtiessä maanpakoon. Vuoteen 1975 asti Tiibet oli suljettu ulkomaalaisilta.
1965 Kiina perusti Tiibetin autonomisen alueen, johon kuuluu suurin osa Tiibetin ylänköä, muttei tänäkään päivänä kuitenkaan kaikki tiibetiläiset alueet. Autonomisen alueen hallinnossa kuitenkin noin puolet virkamiehistä on ollut han-kiinalaisia. Suuri osa parhaiten menestyvistä Tiibetin asukkaista on juuri han-kiinalaisia, heitä, jotka ovat Kiinan kehotuksesta tai käskystä muuttaneet Tiibetiin. Kiinassa neljän koplan kukistumisen myötä Tiibetin uskonnonvapautta lisättiin ja luostareita on korjattu, mutta suuren työn luostareiden uudelleenrakentamisessa ovat saaneet tehdä tiibetiläiset itse talkoovoimin. Sosialisoinnissa suuri osa luostareiden omaisuudesta otettiin pois ja rakennukset otettiin ”hyödyllisempään” käyttöön tai tuhottiin.
Tänä päivänä Kiina pyrkii uudistamaan Tiibetiä, tuomaan sinne turisteja ja sijoittajia, mutta suuri osa tästä toiminnasta tapahtuu Kiinan eikä Tiibetin hyödyksi ja ehdoilla. Kiinan ote Tiibetin autonomisesta alueesta on tiukka. Dalai-lama pyrkii pakohallituksensa kanssa parantamaan tiibetiläisten asemaa Tiibetissä ja lisäämään tai saamaan takaisin autonomiaa. Hän käyttää rauhanomaisia keinoja vaikuttaakseen tilanteeseen mm. tekemällä tilannetta kansainvälisesti tunnetuksi. Radikaalimmat ryhmät taas pyrkivät väkivaltaisemmilla keinoilla saamaan sen, mitä Tiibetille haluavat. Kyse on ihmisoikeuksista, itsenäisyydestä....
Lähteet:
Tiibet-ryhmä: Tiibet tänään (Biokustannus Oy)
National Geographic 2002 nro. 4 Lewis M. Simons & Steve McCurry: Tiibet - uudistuksia ja perinteitä
Michel Peissel (2002): Tibet the secret continent
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Tiibet sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla Kiinan ja Intian välissä. Monet kauppareitit ovat kulkeneet Tiibetin halki vaikeasta maastosta huolimatta. Mongolivaltakunta, Kiina ja Tiibet ovat olleet alueen mahtivaltioita voittaen ja menettäen kukin vuoronperään. Tällä hetkellä Kiina on niskanpäällä ja Tiibet on osa Kiinaa. Monet Kiinan ja Tiibetin väliset ristiriidat liittyvät ongelmaan siitä, onko Tiibet ikinä ollutkaan itsenäinen valtio, vai onko se aina ollut osa Kiinan valtapiiriä. Historiaa tutkimalla asiaa voidaan valaista, mutta tutkimustuloksista kukin voi esittää omat tulkintansa ja pitää joitakin asioita toisia tärkeämpinä. Mielipidekysymykset ovatkin sitten jo aivan toinen asia.
Paremmin tunnettu historia alkaa Tiibetin kohdalla 600-luvulta, jolloin lukuisten eri heimojen maasta kehittyi yhtenäinen voimakas keskusjohtoinen valtio Yarlungin ruhtinaiden ja myöhemmin kuningas Srongstegampon johdolla. Strongstegampon Suur-Tiibet oli buddhalainen kuningaskunta, joka laajeni ja ulottui Nepaliin, Bengaliin, Ladakhiin ja Kukunoriin asti. Kun silkkiteiden kauppapaikkoja joutui Tiibetin hallintaan, sen yhteydet läntiseen Bagdadin kalifikuntaan kasvoivat. Tänä aikana syntyivät myös tiibetiläiset aakkoset ja buddhalaista kirjallisuutta alettiin kääntää ja temppeleitä rakentaa. 700-luvulla Tiibet ja Kiina kävivät jatkuvasti sotia ja kerran Tiibetin onnistui jopa valloittaa Kiinan silloinen pääkaupunki Xian. Rajat määrittelevän rauhansopimuksen valtiot solmivat vuonna 822.
Suur-Tiibet pirstoutui 800-luvun puolivälissä pieniin feodaalisiin ruhtinaskuntiin. Buddhalaisuus vakiintui ja luostareita rakennettiin. Luostarilaitoksesta kehittyi instituutio, jolla oli paljon omaisuutta ja valtaa.
Tiibet joutui mongolien haltuun 1200-luvulla ja tiibetiläiset vannoivat vasallivalan 1207 Tsingis-kaanille. Kun mongolit olivat valloittaneet Kiinan, Kublai-kaani asettui sen valtaistuimelle ja nimitti Sakya-luostarin apotin hallitsemaan tiibetiläisiä alueita. Apotti oli kuitenkin edelleen Kublai-kaanin alainen ja näin asettelu, jossa Tiibetin johtaja on myös hengellinen johtaja, sai alkunsa (teokratia). Mongolikeisarit suojelivat Tiibetiä ja lamat opettivat keisareita. Dalai-laman arvonimen sai ensimmäisenä 1578 Keltahattuisten koulukunnan johtaja. Keltahattuiset uudistivat buddhalaisuutta Tiibetissä. Välillä vuosina 1435-1641 Tiibet oli taas itsenäinen kuningaskunta ennen mantsu- dynastian valtaannousua Kiinassa.
Kun ensimmäinen Mantsukeisari nousi Kiinan valtaistuimelle, hän peri mongoli-kaanien aseman Tiibetin muodollisina hallitsijoina, kun käytännössä valta säilyi lamoilla. Vuonna 1720 keisarilliset sotavoimat karkottivat Tiibetistä mongolit, jotka olivat vallanneet sen kolme vuotta aiemmin. Silloin kiinalaisten valta Tiibetissä kasvoi, sillä keisari asetti lamojen rinnalle kiinalaiset komissaarit, joilla oli valtaa yhtä paljon kuin lamoilla. Tiibetin rajat myös tällöin suljettiin eurooppalaisten lähetystyöltä ja kauppa-aikeilta.
1800-luvulla Kiinan mahdollisuudet auttaa Tiibetiä pienenivät sen omien ongelmien kasvaessa, ja Iso-Britannia onnistui valloittamaan itselleen alueita Tiibetistä. Iso-Britannian ja Venäjän kesken käytiin kilpailua Tiibetistä, kunnes 1907 syntyi sopimus, jossa valtiot tunnustivat Kiinan oikeudet Tiibetiin. Kiinalainen sotajoukko miehitti Lhasan 1910.
Paremmin tunnettu historia alkaa Tiibetin kohdalla 600-luvulta, jolloin lukuisten eri heimojen maasta kehittyi yhtenäinen voimakas keskusjohtoinen valtio Yarlungin ruhtinaiden ja myöhemmin kuningas Srongstegampon johdolla. Strongstegampon Suur-Tiibet oli buddhalainen kuningaskunta, joka laajeni ja ulottui Nepaliin, Bengaliin, Ladakhiin ja Kukunoriin asti. Kun silkkiteiden kauppapaikkoja joutui Tiibetin hallintaan, sen yhteydet läntiseen Bagdadin kalifikuntaan kasvoivat. Tänä aikana syntyivät myös tiibetiläiset aakkoset ja buddhalaista kirjallisuutta alettiin kääntää ja temppeleitä rakentaa. 700-luvulla Tiibet ja Kiina kävivät jatkuvasti sotia ja kerran Tiibetin onnistui jopa valloittaa Kiinan silloinen pääkaupunki Xian. Rajat määrittelevän rauhansopimuksen valtiot solmivat vuonna 822.
Suur-Tiibet pirstoutui 800-luvun puolivälissä pieniin feodaalisiin ruhtinaskuntiin. Buddhalaisuus vakiintui ja luostareita rakennettiin. Luostarilaitoksesta kehittyi instituutio, jolla oli paljon omaisuutta ja valtaa.
Tiibet joutui mongolien haltuun 1200-luvulla ja tiibetiläiset vannoivat vasallivalan 1207 Tsingis-kaanille. Kun mongolit olivat valloittaneet Kiinan, Kublai-kaani asettui sen valtaistuimelle ja nimitti Sakya-luostarin apotin hallitsemaan tiibetiläisiä alueita. Apotti oli kuitenkin edelleen Kublai-kaanin alainen ja näin asettelu, jossa Tiibetin johtaja on myös hengellinen johtaja, sai alkunsa (teokratia). Mongolikeisarit suojelivat Tiibetiä ja lamat opettivat keisareita. Dalai-laman arvonimen sai ensimmäisenä 1578 Keltahattuisten koulukunnan johtaja. Keltahattuiset uudistivat buddhalaisuutta Tiibetissä. Välillä vuosina 1435-1641 Tiibet oli taas itsenäinen kuningaskunta ennen mantsu- dynastian valtaannousua Kiinassa.
Kun ensimmäinen Mantsukeisari nousi Kiinan valtaistuimelle, hän peri mongoli-kaanien aseman Tiibetin muodollisina hallitsijoina, kun käytännössä valta säilyi lamoilla. Vuonna 1720 keisarilliset sotavoimat karkottivat Tiibetistä mongolit, jotka olivat vallanneet sen kolme vuotta aiemmin. Silloin kiinalaisten valta Tiibetissä kasvoi, sillä keisari asetti lamojen rinnalle kiinalaiset komissaarit, joilla oli valtaa yhtä paljon kuin lamoilla. Tiibetin rajat myös tällöin suljettiin eurooppalaisten lähetystyöltä ja kauppa-aikeilta.
1800-luvulla Kiinan mahdollisuudet auttaa Tiibetiä pienenivät sen omien ongelmien kasvaessa, ja Iso-Britannia onnistui valloittamaan itselleen alueita Tiibetistä. Iso-Britannian ja Venäjän kesken käytiin kilpailua Tiibetistä, kunnes 1907 syntyi sopimus, jossa valtiot tunnustivat Kiinan oikeudet Tiibetiin. Kiinalainen sotajoukko miehitti Lhasan 1910.
Lähteet:
Tiibet-Ryhmä: Tiibet tänään (Biokustannus 0y)
National Geographic 2002 nro. 4 Lewis M. Simons & Steve McCurry: Tiibet - uudistuksia ja perinteitä
Michel Peissel (2002): Tibet the secret continent
Kehitysyhteistyön palvelukeskus kepa http://www.kepa.fi/kumppani/526/
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Rakas päiväkirja. Voih. Aloittaminen on niin vaikeaa ja työlästä. Tänään sain aikaiseksi asioita html-alueella, mutta itse sisältö kärsii pahasti sen kustannuksella, että opettelen tällaisia asioita. Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada jotain aikaan. Olen lukenut lehtiä ja leikannut kymmeniä uutisia. Netissäkin olen surffaillut. Tiibetin historiasta alkaa muodostua selvempi kuva. Pian se ilmestyy tännekin jossain muodossa - se historia siis.
lauantai 5. huhtikuuta 2008
Nyt on perustietoa Tiibetistä jonkin verran. Olisi aika mennä pintaa syvemmälle ja perehtyä ajankohtaisiin kysymyksiin, Tiibetin historiaan ym. Entä kuka on Dalai Lama?? Toivottavasti sekin mysteeri selviää, kunhan tietomäärä kasvaa... Toivottavasti näiden asioiden tutkimisen myötä meissä herää enemmän kiinnostusta maailman asioita kohtaan ja ymmärrys lisääntyy. Toivossa on hyvä elää! Tässä vaiheessa Tiibet vaikuttaa vielä mielenkiintoiselta aiheelta, joten eipä muuta kuin etsimään lisää tietoa...
torstai 3. huhtikuuta 2008
- Pääkaupunki: Lhasa
- Pinta-ala: 1 220 000
- Asukasluku: 2 630 000
- Naapurivaltiot: Intia, Nepal, Myanmar, Bhutan
- BKT: 14 mrd.
- Hallinnollinen asema: autonominen asema
- Elinkeinot: maanviljely, karjan kasvatus
- Uskonto: buddhalaisuus
tiistai 1. huhtikuuta 2008
1.4.2008 Rakas päiväkirja
On kai tyypillistä, että tutkimuksen alussa ilmenee jo ongelmia. Hankaluuksia aiheuttaa eritisesti monimutkainen tekijänoikeuslaki ja meikäläisten lainkuuliaisuus. Mitä saa ottaa, ja mistä, ja keneltä pitää kysyä, ja kuka sen tietää???? Toinen hankaluus on se, että vaikka tämä tärkeä tutkimus onkin, kukaan tuskin myöntää tutkimusapurahaa, jotta pääsisimme vierailemaan Tiibetissä. Yhdistettynä tekijänoikeuslakiin tämä saattaa aiheuttaa valokuvavajeen ja tylsännäköisen blogin.
Ai niin, ja sitten on vielä tuo kiinaakin epäselvempi html....
Positiivista on, että suunnitelma on hyväksytty ja kirjastossa käyty, joten työ voi alkaa!