maanantai 28. huhtikuuta 2008
Tilanne Tiibetissä on turismin kannalta hieman parantunut, sillä 1.5. sinne voi taas matkustaa. Tiibet on ollut suljettu turistikohde maaliskuun puolenvälin mellakoiden jälkeen. Viranomaiset olivat huolissaan turisteista ja turismikohteista maaliskuun 14. päivänä alkaneiden mellakoiden vuoksi ja julisti Tiibetin turistikieltoon.
Tiibet on ollut suljettuna kuusi viikkoa. Lhasan levottomuuksissa uhreja saattaa olla jopa 140. Tiibetin taloudelle turismikiellosta on ollut haittaa, sillä Tiibetin talous on hyvin riippuvainen matkailuelinkeinon tuottamista tuloista. Tiibet on kärsinyt huomattavasti tästä kuuden viikon turismikiellosta.
lähteet: www.radio86.fi/kiina-tanaan/uutiset
Reuters, Xinhua
Tiibet on ollut suljettuna kuusi viikkoa. Lhasan levottomuuksissa uhreja saattaa olla jopa 140. Tiibetin taloudelle turismikiellosta on ollut haittaa, sillä Tiibetin talous on hyvin riippuvainen matkailuelinkeinon tuottamista tuloista. Tiibet on kärsinyt huomattavasti tästä kuuden viikon turismikiellosta.
lähteet: www.radio86.fi/kiina-tanaan/uutiset
Reuters, Xinhua
Rakas päiväkirja, aaaaaaarg. Olen oppinut paljon uutta. Ja olen tulossa epätoivoiseksi. En projektin vaan Tiibetin suhteen. Miten sen tilannetta voidaan auttaa. Kuka voi asialle jotain? Olen tulossa pessimistiksi, sillä tuntuu siltä, ettei Kiinaan voi vaikuttaa. Se tekee, niin kuin haluaa. On myös erittäin vaikea saada tietoa siitä, mitä Tiibetissä tosiaan tapahtuu. Suomen mediat ovat tyytyneet uutisoimaan kertoen sekä Kiinan että pakolaishallituksen mielipiteitä siitä, mitä tapahtuu. Jos joku yrittää laittaa kapuloita Kiinan rattaisiin, se vain jyrähtää sinne suuntaan ja jatkaa matkaansa omaan suuntaansa suunnitelmansa mukaan.
Vaikeaa minulle on ollut päästä sisään Kiinan ja Tiibetin väliseen pitkään jatkuneeseen koiratappeluun ja alkaa ymmärtää tapahtumia. En vielä ymmärräkään läheskään kaikkea, aikaa on ollut liian vähän ja tutkimusapuraha on edelleen saamatta. Historiaan tutustuminen valotti asioita paljon ja innostus opiskella historiaa enemmän sai tuulta siipiensä alle. Kuitenkin perehtymiseni Tiibetin historiaankin oli melko pinnallista ja esimerkiksi Kiinalainen historiankirjoitus on kokonaan Tiibetin osalta tutkimatta.
Päivälehdillä on valtava osuus lähdemateriaalikasassamme. Niistä olemme saaneet eniten tietoa. Samoin on monien muiden ihmisten laita, jotka ovat seuranneet Tiibetin tilannetta tai seuraavat mitä tahansa ajankohtaista aihetta. En ole ennen tullut ajatelleeksi, miten suuri vaikutusmahdollisuus lehdillä on. Suomessa luotamme siihen, että saamme lehdistä oikeaa tietoa, mutta miten on asianlaita esimerkiksi juuri Kiinassa? Nyt jos koskaan olisi hyvä osata kiinaa ja tutustua siihen, miten he tiedottavat kansalaisille tapahtumista Tiibetin alueella.
Vaikeaa minulle on ollut päästä sisään Kiinan ja Tiibetin väliseen pitkään jatkuneeseen koiratappeluun ja alkaa ymmärtää tapahtumia. En vielä ymmärräkään läheskään kaikkea, aikaa on ollut liian vähän ja tutkimusapuraha on edelleen saamatta. Historiaan tutustuminen valotti asioita paljon ja innostus opiskella historiaa enemmän sai tuulta siipiensä alle. Kuitenkin perehtymiseni Tiibetin historiaankin oli melko pinnallista ja esimerkiksi Kiinalainen historiankirjoitus on kokonaan Tiibetin osalta tutkimatta.
Päivälehdillä on valtava osuus lähdemateriaalikasassamme. Niistä olemme saaneet eniten tietoa. Samoin on monien muiden ihmisten laita, jotka ovat seuranneet Tiibetin tilannetta tai seuraavat mitä tahansa ajankohtaista aihetta. En ole ennen tullut ajatelleeksi, miten suuri vaikutusmahdollisuus lehdillä on. Suomessa luotamme siihen, että saamme lehdistä oikeaa tietoa, mutta miten on asianlaita esimerkiksi juuri Kiinassa? Nyt jos koskaan olisi hyvä osata kiinaa ja tutustua siihen, miten he tiedottavat kansalaisille tapahtumista Tiibetin alueella.
Tiibetin tilanne tuo taas jälleen kerran esiin sen, miten heikko ja toimintakyvytön YK on. Sillä ei ole oikeutta puuttua asiaan, sillä YK:n säännöt eivät hyväksy järjestön puuttumista jäsenmaansa sisäisiin asioihin. Samaan tapaan monien maiden johtajien kanssa on YK:n pääsihteerikin ilmaissut vain huolensa Tiibetin tilanteesta. YK on suuri mielipidevaikuttaja, tiedottaja ja foorumi, mutta käytännössä sen mahdollisuudet tehdä mitään, ovat melko rajalliset.
Minun tekee mieli uskoa siihen, että kansainvälinen yhteistyö toimii, ja pidän sitä parempana kuin kaikkien omaa pikku näpertelyä. Kuitenkin YK on liian jäykkä ja hidas. Jokainen maa ajaa järjestön sisällä omia etujaan ja jotkin maat, kuten Yhdysvallat, kuuntelevat YK:ta silloin, kun se heitä hyödyttää ja muuten unohtavat sen. Kaiken lisäksi YK on riippuvainen jäsenvaltioiden rahoituksesta kaikissa toimissaan ja rikkaat valtiot ovat rahoittajina tärkeimpiä, jolloin niiden valta kasvaa.
Maailman pitäisi muuttua suuntaan, jossa nationalismi, kilpailu maiden välillä, itsekkyys ja talouden asettaminen kaiken muun edelle unohtuisivat ja tilalle tulisivat ihmisoikeuksienjulistusten mukaiset pehmeämmät arvot. Kaikki riippuu lopulta siitä, minkä asetamme arvojärjestyksessä korkeimmalle.
Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Minun tekee mieli uskoa siihen, että kansainvälinen yhteistyö toimii, ja pidän sitä parempana kuin kaikkien omaa pikku näpertelyä. Kuitenkin YK on liian jäykkä ja hidas. Jokainen maa ajaa järjestön sisällä omia etujaan ja jotkin maat, kuten Yhdysvallat, kuuntelevat YK:ta silloin, kun se heitä hyödyttää ja muuten unohtavat sen. Kaiken lisäksi YK on riippuvainen jäsenvaltioiden rahoituksesta kaikissa toimissaan ja rikkaat valtiot ovat rahoittajina tärkeimpiä, jolloin niiden valta kasvaa.
Maailman pitäisi muuttua suuntaan, jossa nationalismi, kilpailu maiden välillä, itsekkyys ja talouden asettaminen kaiken muun edelle unohtuisivat ja tilalle tulisivat ihmisoikeuksienjulistusten mukaiset pehmeämmät arvot. Kaikki riippuu lopulta siitä, minkä asetamme arvojärjestyksessä korkeimmalle.
Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Hei taas!
Projekti etenee.. On ollut mukava huomata, miten ajankohtainen aihe tämä Tiibet on! Melkein mistä tahansa aiheesta koskien Tiibetiä, löytyy jotakin. Esimerkiksi Tiibetin kulttuurista oli hyvä artikkeli tämän päivän hesarissa. Toisaalta tämä on hyvä asia, että tietoa on, mutta toisaalta se on myös tämän projektin vaikeus.. on niin paljon tietoa ja se on niin sirpaleista! Palasia pitäisi osata yhdistellä toisiinsa. Mutta niinkuin Hanna sanoi, mehän tehdään tätä itseämme varten. Yritämme päästä enemmän selville Tiibetin tilanteesta ja niinkuin silloin ensimmäisinä kirjoituskertoina toivoimme, että tämä projekti herättäisi enemmän mielenkiintoa maailman tapahtumiin. Sen tämä ainakin on saanut aikaan ja se on jo paljon se!
Projekti etenee.. On ollut mukava huomata, miten ajankohtainen aihe tämä Tiibet on! Melkein mistä tahansa aiheesta koskien Tiibetiä, löytyy jotakin. Esimerkiksi Tiibetin kulttuurista oli hyvä artikkeli tämän päivän hesarissa. Toisaalta tämä on hyvä asia, että tietoa on, mutta toisaalta se on myös tämän projektin vaikeus.. on niin paljon tietoa ja se on niin sirpaleista! Palasia pitäisi osata yhdistellä toisiinsa. Mutta niinkuin Hanna sanoi, mehän tehdään tätä itseämme varten. Yritämme päästä enemmän selville Tiibetin tilanteesta ja niinkuin silloin ensimmäisinä kirjoituskertoina toivoimme, että tämä projekti herättäisi enemmän mielenkiintoa maailman tapahtumiin. Sen tämä ainakin on saanut aikaan ja se on jo paljon se!
Kiinassa reaktiot muiden reaktioihin ovat olleet vahvoja. Yksi esimerkki tästä ovat olleet Kiinassa järjestetyt Ranskan-vastaiset mielenosoitukset sen jälkeen, kun olympiasoihtu oli Pariisissa joutunut kiinanvastaisten mielenosoitusten uhriksi ja presidentti Sarkozy puhui mahdollisesti boikotoivansa Pekingin olympialaisten avajaisia. Mielenilmausten kohteeksi on joutunut Kiinassa myös ranskalainen kauppaketju Carrefour, joka mielenosoittajien mukaan tukee Tiibetin itsenäisyyttä. (Helsingin Sanomat 20.4.2008)
Kiinan hallitus on hyvin suorasanaisesti monta kertaa ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, johon muiden ei pidä puuttua. Kiina on myös moitinut mm. Nancy Pelosia, joka on avoimesti tukenut dalai-lamaa ja arvostellut Kiinaa sen ihmisoikeustilanteen vuoksi. Kiinalaiset ovat maan medioiden mukaan sitä mieltä, että Nancy Pelosi on maailman vastemielisin ihminen. Kiina on myös sitkeästi pysynyt paljon pienemmissä uhriluvuissa, kun pakolaishallitus kertoo ja pyrkinyt kontrolloimaan uutisointia Tiibetin tilanteesta. (Aamulehti 22.3.2008)
Kiinaa ärsyttää se, että länsimaat ovat jatkuvasti moralisoimassa sen tekemisiä. Sillä on ollut oma tapansa toimia ja sen avulla se on kasvanut suurvallaksi. Kiina on hajanainen alue, jota hallitsee yläluokka kommunismin verhon takana, eikä sillä ole varaa sallia valtiota hajottavaa toimintaa ulkopuolellaan sen enempää kuin rajojen sisälläkään. Kiinan onneksi monet maat ovat haluttomia puuttumaan sen tekemisiin, jotta ne voivat paistatella sen talouskasvussa ja ottaa irti kaiken hyödyn, mitä saatavissa on.
Kiinan hallitus on hyvin suorasanaisesti monta kertaa ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, johon muiden ei pidä puuttua. Kiina on myös moitinut mm. Nancy Pelosia, joka on avoimesti tukenut dalai-lamaa ja arvostellut Kiinaa sen ihmisoikeustilanteen vuoksi. Kiinalaiset ovat maan medioiden mukaan sitä mieltä, että Nancy Pelosi on maailman vastemielisin ihminen. Kiina on myös sitkeästi pysynyt paljon pienemmissä uhriluvuissa, kun pakolaishallitus kertoo ja pyrkinyt kontrolloimaan uutisointia Tiibetin tilanteesta. (Aamulehti 22.3.2008)
Kiinaa ärsyttää se, että länsimaat ovat jatkuvasti moralisoimassa sen tekemisiä. Sillä on ollut oma tapansa toimia ja sen avulla se on kasvanut suurvallaksi. Kiina on hajanainen alue, jota hallitsee yläluokka kommunismin verhon takana, eikä sillä ole varaa sallia valtiota hajottavaa toimintaa ulkopuolellaan sen enempää kuin rajojen sisälläkään. Kiinan onneksi monet maat ovat haluttomia puuttumaan sen tekemisiin, jotta ne voivat paistatella sen talouskasvussa ja ottaa irti kaiken hyödyn, mitä saatavissa on.
Tiibetin kansa on joutunut maanpakoon maan poliittisen tilanteen takia. Tämä seikka on asettanut Tiibetin kulttuurin "uhanalaiseksi". Maanpaossa olevan kansan perinteet ja tavat ovat vaarassa unohtua. Tiibetiläiset ovat sopeutuneet ympäröivään kulttuuriin, mutta kulttuuri on vaarassa köyhtyä, mitä materialistisemmaksi maailma muuttuu.
Tiibetin kulttuuri on rikasta ja kiehtovaa. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikessa, arki ja pyhä sekoittuvat toisiinsa. Tiibetiläiset ovat yksi maailman uskonnollisimmista kansoista. Tiibetiläiset rakastavat raikkaita värejä, arvokkaita ja kauniisti koristeltuja esineitä sekä koruja, Niillä he voivat esitellä vaurauttaan.
Tiibetissä on ollut aina myös vilkasta kulttuurinvaihtoa. Kiinasta sinne on kulkeutunut mm. silkkiä, posliinia ja lakkatöitä munkkien, lamojen sekä kauppiaiden mukana. Tiibetin kulttuuri on siis omaleimaista ja rikasta, mutta onko se pysyvää?
"Tuleeko tiibetiläisistäkin pelkkä turistinähtävyys, kuten on käynyt Amerikan intiaaneille?" kyselee myös Ian Buruma. (Helsingin Sanomat 28.4) Buruma kirjoittaa Tiibetin kulttuurin kärsineen Kiinan uudistusten yhteydessä jo 1950-luvun alussa, jolloin kiinan kommunistit romuttivat Tiibetin yhteiskunnan ja sen uskonto murskattiin vallalla olleen marxilaisen ateismin hengessä. Myös tiibetiläinen taide jäädytettiin ja dalai lama joutui pakenemaan maastaan. Perinteitä murkattiin kaikkialla Kiinassa ja siitä oman osansa koki myös Tiibet -vaikkei pahimpana.
Buruma kirjoittaa, että Lhasan (Tiibetin pääkaupungin) väestöstä enää vähemmistö on tiibetiläisiä. Suurin osa tiibetiläisistä elääkin maaseudulla, jonka kulttuuri tuskin kestää kiinalaisten halua nykyaikaistua. Kiinalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Tämä seikka on tiibetin kulttuurille päänmenoksi.
Tiibetiläiset saavat harjoittaa uskontoa, mutta hallitusti. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja Tiibetissä, munkit ovat nousseet vastarintaan, sillä heidän temppeleitään valvotaan ja pidetään auki turisteille. Munkit ovat useaan otteeseeen osoittaneet mieltään nopeaa modernisoitumista vastaan.
"Niin kauan kuin Tiibet on osa Kiinaa on kuitenkin vaikea nähdä miten sen selvästi omintakeinen kulttuuri voisi säilyä" , kirjoittaa Buruma ja jatkaa "tiibetiläisiä on liian vähän ja kiinalaisia liian paljon." Kiinan kulttuuri jyrää pikkuhiljaa tiibetin kulttuurin, mutta onko mitään tehtävissä?
Tiibetin tilanne on toivoton, mutta sen kulttuurin säilyttämiseksi on perustettu erilaisia järjestöjä, jotka tukevan Tiibetin vanhan ja arvokkaan kulttuurin säilyttämistä. Nähtäväksi jää, miten käy.
lähteet: www.rokpafinland.org/perinne
www.blogi.amnesty.fi/peking2008
Ian Buruma (www.hs.fi)
Tiibetin kulttuuri on rikasta ja kiehtovaa. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikessa, arki ja pyhä sekoittuvat toisiinsa. Tiibetiläiset ovat yksi maailman uskonnollisimmista kansoista. Tiibetiläiset rakastavat raikkaita värejä, arvokkaita ja kauniisti koristeltuja esineitä sekä koruja, Niillä he voivat esitellä vaurauttaan.
Tiibetissä on ollut aina myös vilkasta kulttuurinvaihtoa. Kiinasta sinne on kulkeutunut mm. silkkiä, posliinia ja lakkatöitä munkkien, lamojen sekä kauppiaiden mukana. Tiibetin kulttuuri on siis omaleimaista ja rikasta, mutta onko se pysyvää?
"Tuleeko tiibetiläisistäkin pelkkä turistinähtävyys, kuten on käynyt Amerikan intiaaneille?" kyselee myös Ian Buruma. (Helsingin Sanomat 28.4) Buruma kirjoittaa Tiibetin kulttuurin kärsineen Kiinan uudistusten yhteydessä jo 1950-luvun alussa, jolloin kiinan kommunistit romuttivat Tiibetin yhteiskunnan ja sen uskonto murskattiin vallalla olleen marxilaisen ateismin hengessä. Myös tiibetiläinen taide jäädytettiin ja dalai lama joutui pakenemaan maastaan. Perinteitä murkattiin kaikkialla Kiinassa ja siitä oman osansa koki myös Tiibet -vaikkei pahimpana.
Buruma kirjoittaa, että Lhasan (Tiibetin pääkaupungin) väestöstä enää vähemmistö on tiibetiläisiä. Suurin osa tiibetiläisistä elääkin maaseudulla, jonka kulttuuri tuskin kestää kiinalaisten halua nykyaikaistua. Kiinalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Tämä seikka on tiibetin kulttuurille päänmenoksi.
Tiibetiläiset saavat harjoittaa uskontoa, mutta hallitusti. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja Tiibetissä, munkit ovat nousseet vastarintaan, sillä heidän temppeleitään valvotaan ja pidetään auki turisteille. Munkit ovat useaan otteeseeen osoittaneet mieltään nopeaa modernisoitumista vastaan.
"Niin kauan kuin Tiibet on osa Kiinaa on kuitenkin vaikea nähdä miten sen selvästi omintakeinen kulttuuri voisi säilyä" , kirjoittaa Buruma ja jatkaa "tiibetiläisiä on liian vähän ja kiinalaisia liian paljon." Kiinan kulttuuri jyrää pikkuhiljaa tiibetin kulttuurin, mutta onko mitään tehtävissä?
Tiibetin tilanne on toivoton, mutta sen kulttuurin säilyttämiseksi on perustettu erilaisia järjestöjä, jotka tukevan Tiibetin vanhan ja arvokkaan kulttuurin säilyttämistä. Nähtäväksi jää, miten käy.
lähteet:
Tuore kuningasidea siihen, miten Kiinaan voitaisiin vaikuttaa, on olympialaisten avajaisten boikotointi. Dalai-lama on sanonut, että Peking ansaitsee kisansa ja on vastustanut boikotointiaikeita (Aamulehti 19.3.2008). Kuitenkin muun muassa Saksan liittokansleri Merkel ja Ranskan presidentti Sarkozy ovat uhkailleet mahdollisesti boikotoivansa avajaisia. Suomen Matti Vanhanen on kertonut osallistuvansa avajaisiin ja ilmoittanut, että Suomi tekee eron politiikan ja urheilun välillä. Olympialaisia on kuitenkin aiemminkin boikotoitu. Esimerkiksi monet maat Kiina mukaan luettuna jättäytyivät pois Moskovan olympialaisista 1980 vastalauseena Afganistanin miehitykselle (Aamulehti 18.3.2008 Ilkka Timonen). Sitä paitsi mielestäni Pekingin olympialaiset ja niiden valmistelu ovat politiikkaa ja mahtailua parhaimmillaan. Kiina voi ”näyttää” muille. Samalla tavalla asiat tuntuvat olevan Venäjän kanssa, joka on ahnehtinut itselleen vuoden 2014 talvikisat. Venäjän kisojen budjetti on 12 miljardia dollaria ja tavoitteet korkealla.
Ilkka Timonen kysyy kolumnissaan (Aamulehti 18.3.2008) ”Kukapa uskaltaisi boikotoida Kiinaa” otsikon mukaisen kysymyksen. Kenellä on varaa ja uskallusta se tehdä. Kiinan asema suurvaltana maailmalla on merkittävä. Timonen esittää ajatuksen, että Kiinan boikotointi on jokaiselle maalle haitallista ja osuu omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Timonen myös vertaa Kiinaa ja Tiibetiä Yhdysvaltoihin ja Irakiin sekä Venäjään ja Tshetsheniaan. Vertaus Venäjään on huomattavasti osuvampi, kun kriteerinä pidetään, että kyse on maan sisäisestä asiasta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.4.2008 kolumnisti Olli Kivinen sanoo, että ongelma on siinä, että olympialaiset on annettu Kiinalle ja pitää olympiakomiteaa kyvyttömänä tekemään sellaisia taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja, kun sen tehtäviin kuuluu. Pitäisikö lähteä siitä, ettei maa, jonka toiminta on arveluttavaa, voisi saada kisoja ja kuka sen sitten määrittelisi, kenellä on oikeus saada ne. Selvää varmaankin on, että Kiina normaalioloissa pystyy hyvinkin järjestämään olympialaiset, mutta onko sillä oikeus saada niin paljon kansainvälistä luottamusta, kuin se on saanut.
Savon Sanomien verkkolehdessä Jari Tourunen kirjoittaa 29.3.2008 otsikolla ”Olympiaboikotti ei tehoa”. ”Tietty maltillisuus mahdollistaa nimittäin sen, että tiibetiläisten kohtelu pysyy otsikoissa ja siten kansainvälisen yhteisön tietoisuudessa vielä kuukausia”, Tourunen kirjoittaa ja selittää, että jokaisen Tiibetin puolesta protestoivan pitäisi miettiä, miten päämääriin parhaiten päästään. Tourunen tuntuu pitävän viivytystaistelua nopeaa toimintaa parempana ratkaisuna ja ajattelevan, että Kiinaan vaikutetaan pitkän ajan kuluessa, ei heti. Monia tapoja vaikuttaa Kiinaan on kuitenkin jo kokeiltu ja maan ihmisoikeustilanteesta on keskustelu paljon, mutta tuntuu siltä, että turhaan. Tourusen mukaan yksi syy sille, miksei Kiina saanut vuoden 2000 kisoja oli huono ihmisoikeustilanne, joka on kansainvälisen olympiakomitean mukaan kohentunut. Komitealle on riittänyt, että heidän mielestään tilanne on kohentunut, kun moni muu sanoisi, että tilanne on tuskin parempi eikä ainakaan hyvä.
Mitä Kiina siitä sitten välittää, boikotoiko joku heidän kisojaan vai ei? Kiina on valmistautunut näyttämään, mihin se pystyy ja siksi massaboikotti olisi sille harmillinen ja pilaisi kisat jo urheilun tasonkin puolesta riippuen tosin siitä, puhutaanko koko olympialaisten vai vain avajaisten boikotoinnista. Jos itse olisin järjestämässä olympialaisia olisin varmaan eniten huolestunut siitä, että kisojen aikana tai itse kisoissa tapahtuisi jotain epätoivottua. Tällaisia tapahtumia voisi Kiinalle olla esimerkiksi suuret hallitsemattomat mielenosoitukset tai vaikkapa Taiwanin julistautuminen itsenäiseksi juuri, kun maa on täynnä ulkomaalaisia ja etenkin medioita. Helsingin sanomissa 28.3. verkkolehdessä (Olympiaboikotti jakaa ihmisoikeusaktivistejakin) Pekka Hakala lainaa Jay Weinerin sanoja: ”Näyttämö kuuluu niille, jotka tulevat paikalle”. Voisin kuvitella, että Kiinan suurin pelko on nimenomaan se, että joku sekoittaa pakan paikanpäällä yllättäen.
Lähteet:
Olli Kivinen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tiibetillä+pestään+käsiä/HS20080422SI1MA01yif
Jari Tourunen:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/olympiaboikotti-ei-tehoa(97877).ece
Pekka Hakala:
http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Olympiaboikotti+jakaa+ihmisoikeusaktivistejakin/1135235140433
tekstissä suluissa mainitut Aamulehdet
Ilkka Timonen kysyy kolumnissaan (Aamulehti 18.3.2008) ”Kukapa uskaltaisi boikotoida Kiinaa” otsikon mukaisen kysymyksen. Kenellä on varaa ja uskallusta se tehdä. Kiinan asema suurvaltana maailmalla on merkittävä. Timonen esittää ajatuksen, että Kiinan boikotointi on jokaiselle maalle haitallista ja osuu omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Timonen myös vertaa Kiinaa ja Tiibetiä Yhdysvaltoihin ja Irakiin sekä Venäjään ja Tshetsheniaan. Vertaus Venäjään on huomattavasti osuvampi, kun kriteerinä pidetään, että kyse on maan sisäisestä asiasta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.4.2008 kolumnisti Olli Kivinen sanoo, että ongelma on siinä, että olympialaiset on annettu Kiinalle ja pitää olympiakomiteaa kyvyttömänä tekemään sellaisia taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja, kun sen tehtäviin kuuluu. Pitäisikö lähteä siitä, ettei maa, jonka toiminta on arveluttavaa, voisi saada kisoja ja kuka sen sitten määrittelisi, kenellä on oikeus saada ne. Selvää varmaankin on, että Kiina normaalioloissa pystyy hyvinkin järjestämään olympialaiset, mutta onko sillä oikeus saada niin paljon kansainvälistä luottamusta, kuin se on saanut.
Savon Sanomien verkkolehdessä Jari Tourunen kirjoittaa 29.3.2008 otsikolla ”Olympiaboikotti ei tehoa”. ”Tietty maltillisuus mahdollistaa nimittäin sen, että tiibetiläisten kohtelu pysyy otsikoissa ja siten kansainvälisen yhteisön tietoisuudessa vielä kuukausia”, Tourunen kirjoittaa ja selittää, että jokaisen Tiibetin puolesta protestoivan pitäisi miettiä, miten päämääriin parhaiten päästään. Tourunen tuntuu pitävän viivytystaistelua nopeaa toimintaa parempana ratkaisuna ja ajattelevan, että Kiinaan vaikutetaan pitkän ajan kuluessa, ei heti. Monia tapoja vaikuttaa Kiinaan on kuitenkin jo kokeiltu ja maan ihmisoikeustilanteesta on keskustelu paljon, mutta tuntuu siltä, että turhaan. Tourusen mukaan yksi syy sille, miksei Kiina saanut vuoden 2000 kisoja oli huono ihmisoikeustilanne, joka on kansainvälisen olympiakomitean mukaan kohentunut. Komitealle on riittänyt, että heidän mielestään tilanne on kohentunut, kun moni muu sanoisi, että tilanne on tuskin parempi eikä ainakaan hyvä.
Mitä Kiina siitä sitten välittää, boikotoiko joku heidän kisojaan vai ei? Kiina on valmistautunut näyttämään, mihin se pystyy ja siksi massaboikotti olisi sille harmillinen ja pilaisi kisat jo urheilun tasonkin puolesta riippuen tosin siitä, puhutaanko koko olympialaisten vai vain avajaisten boikotoinnista. Jos itse olisin järjestämässä olympialaisia olisin varmaan eniten huolestunut siitä, että kisojen aikana tai itse kisoissa tapahtuisi jotain epätoivottua. Tällaisia tapahtumia voisi Kiinalle olla esimerkiksi suuret hallitsemattomat mielenosoitukset tai vaikkapa Taiwanin julistautuminen itsenäiseksi juuri, kun maa on täynnä ulkomaalaisia ja etenkin medioita. Helsingin sanomissa 28.3. verkkolehdessä (Olympiaboikotti jakaa ihmisoikeusaktivistejakin) Pekka Hakala lainaa Jay Weinerin sanoja: ”Näyttämö kuuluu niille, jotka tulevat paikalle”. Voisin kuvitella, että Kiinan suurin pelko on nimenomaan se, että joku sekoittaa pakan paikanpäällä yllättäen.
Lähteet:
Olli Kivinen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tiibetillä+pestään+käsiä/HS20080422SI1MA01yif
Jari Tourunen:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/olympiaboikotti-ei-tehoa(97877).ece
Pekka Hakala:
http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Olympiaboikotti+jakaa+ihmisoikeusaktivistejakin/1135235140433
tekstissä suluissa mainitut Aamulehdet
Dear Diary!
Tiibet -projektimme edistyy hitaasti, mutta varmasti :). Se on tärkeintä. Tietoa on paljon, siitä pitäisi vaan tänne kirjoittaa olennainen ja mielenkiintoisin osa. Projekti on kärsinyt töiden takia, mutta onneksi Kiina-aiheiset uutiset ja muut asiat ovat olleet paljon esillä mediassa, että tietoa on väkisinkin kertynyt ja tullut keräiltyä... Sitä on tulvinut joka suunnalta. Nyt on aika saada mustaa valkoiselle, eli eipä tässä muuta kuin kirjoittamaan! Heippahei.
Tiibet -projektimme edistyy hitaasti, mutta varmasti :). Se on tärkeintä. Tietoa on paljon, siitä pitäisi vaan tänne kirjoittaa olennainen ja mielenkiintoisin osa. Projekti on kärsinyt töiden takia, mutta onneksi Kiina-aiheiset uutiset ja muut asiat ovat olleet paljon esillä mediassa, että tietoa on väkisinkin kertynyt ja tullut keräiltyä... Sitä on tulvinut joka suunnalta. Nyt on aika saada mustaa valkoiselle, eli eipä tässä muuta kuin kirjoittamaan! Heippahei.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Kiina on Aasian mahtava suurvalta, joka on iso taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikuttaja koko maailmassa. Aamulehdessä 20.3.2008 haastateltu Paavo Suni, kansainväliseen talouteen erikoistunut ekonomisti kertoo, että on erittäin todennäköistä, että Kiina varsin pian ohittaa Yhdysvallat ja ottaa paikan maailman suurimpana taloutena.
Jälkijunassa Kiina meidän näkökulmastamme tulee, kun puhutaan demokratiasta tai ihmisoikeuksista. Etnisesti hajanaiselle pinta-alaltaan valtavalle suurvallalle ja sen kommunistihallinnolle on elintärkeää pitää kiinni maan yhtenäisyydestä (Aamulehti, su asiat, Björksten 21.3.2008) ja säilyttää olot niin vakaina, kuin mahdollista, vaikka pitäisi turvautua aseisiin. Kiinan hallitus ilmoittikin puolustavansa Tiibetissä ”alueellista yhtenäisyyttä”(Aamulehti 18.3.2008).
Maailmalla Tiibetin tilanteesta on oltu sekä äänessä että vaiti. Suomessa Kiinan suurlähettiläs sai kutsun ulkoministeriöön 17.3.2008 antamaan selityksen Tiibetin tilanteesta ja kuulemaan, että Suomi on huolestunut väkivaltaisuuksista Tiibetissä (Aamulehti 18.3.2008). 27.3. Aamulehti kertoi presidentti Bushin ilmaisseen puhelimessa huolensa Kiinan presidentille. Myös monien muiden maiden johtajat ovat kertoneet huolensa Tiibetin tilanteesta.
Kiinan ihmisoikeustilanne ei ole Tiibetin kysymyksen mukanaan tuoma puheenaihe, vaan mielenosoituksia ja huolestumista on ilmennyt aiemminkin. Nyt aihe on saanut vain mediassa taas enemmän huomiota, ja olympialaisten alla ja Tiibetin tilanteen puhuttaessa, on mielenilmauksia varmaan ollutkin tavallista enemmän. Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi kävi Dharamsalassa tapaamassa dalai-lamaa ja sanoi, että ”Tiibetin tilanne on haaste maailman omalletunnolle” ja että ihmisoikeuksien puolesta ei voi olla, ellei samalla vastusta Kiinan Tiibetin politiikkaa (Aamulehti 22.3.2008).
25.4.2008 Helsingin sanomat uutisoi Internet-sivuillaan, että Tiibetin tilanne on ollut esillä Kiinan ja EU:n huippukokouksessa. Sen enempää ei sitten juuri kerrottukaan. Kiinan suhteen on oltu varovaisia maiden virallisen johdon taholta, jottei sitä suututeta liikaa. Kiina tuntuu olevan kuin suuri ampiaispesä, johon varotaan sohaisemasta kovin syvälle, eikä ikinä oikein tunnuta tietävän, mitä se pesä kestää.
Yksittäisten kansalaisten toimintaa on ollut vaikea valvoa, ja tämä on näkynyt Kiinan vastaisina mielenosoituksina ympäri maailmaa. Aamulehden sunnuntain Asiat-liitteessä 21.3.2008 Tuomo Björksten toteaa, ettei Kiina ole aiemminkaan protestoijia kuunnellut ja ennustaa, ettei se tee sitä nytkään. Mikäs tarve olisikaan kuunnella? Kiinan johto on toistuvasti ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, eikä kuulu muille. Lisäksi, kun tiedot Tiibetin tilanteesta ovat suurimmaksi osaksi joko pakolaishallinnolta tai Kiinan viranomaisilta, on vaikea tietää, miltä puolueettomat tilastot ja selvitykset näyttäisivät ja kannanotto Tiibetin tilanteeseen on siksi vaikea tehdä.
Jälkijunassa Kiina meidän näkökulmastamme tulee, kun puhutaan demokratiasta tai ihmisoikeuksista. Etnisesti hajanaiselle pinta-alaltaan valtavalle suurvallalle ja sen kommunistihallinnolle on elintärkeää pitää kiinni maan yhtenäisyydestä (Aamulehti, su asiat, Björksten 21.3.2008) ja säilyttää olot niin vakaina, kuin mahdollista, vaikka pitäisi turvautua aseisiin. Kiinan hallitus ilmoittikin puolustavansa Tiibetissä ”alueellista yhtenäisyyttä”(Aamulehti 18.3.2008).
Maailmalla Tiibetin tilanteesta on oltu sekä äänessä että vaiti. Suomessa Kiinan suurlähettiläs sai kutsun ulkoministeriöön 17.3.2008 antamaan selityksen Tiibetin tilanteesta ja kuulemaan, että Suomi on huolestunut väkivaltaisuuksista Tiibetissä (Aamulehti 18.3.2008). 27.3. Aamulehti kertoi presidentti Bushin ilmaisseen puhelimessa huolensa Kiinan presidentille. Myös monien muiden maiden johtajat ovat kertoneet huolensa Tiibetin tilanteesta.
Kiinan ihmisoikeustilanne ei ole Tiibetin kysymyksen mukanaan tuoma puheenaihe, vaan mielenosoituksia ja huolestumista on ilmennyt aiemminkin. Nyt aihe on saanut vain mediassa taas enemmän huomiota, ja olympialaisten alla ja Tiibetin tilanteen puhuttaessa, on mielenilmauksia varmaan ollutkin tavallista enemmän. Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi kävi Dharamsalassa tapaamassa dalai-lamaa ja sanoi, että ”Tiibetin tilanne on haaste maailman omalletunnolle” ja että ihmisoikeuksien puolesta ei voi olla, ellei samalla vastusta Kiinan Tiibetin politiikkaa (Aamulehti 22.3.2008).
25.4.2008 Helsingin sanomat uutisoi Internet-sivuillaan, että Tiibetin tilanne on ollut esillä Kiinan ja EU:n huippukokouksessa. Sen enempää ei sitten juuri kerrottukaan. Kiinan suhteen on oltu varovaisia maiden virallisen johdon taholta, jottei sitä suututeta liikaa. Kiina tuntuu olevan kuin suuri ampiaispesä, johon varotaan sohaisemasta kovin syvälle, eikä ikinä oikein tunnuta tietävän, mitä se pesä kestää.
Yksittäisten kansalaisten toimintaa on ollut vaikea valvoa, ja tämä on näkynyt Kiinan vastaisina mielenosoituksina ympäri maailmaa. Aamulehden sunnuntain Asiat-liitteessä 21.3.2008 Tuomo Björksten toteaa, ettei Kiina ole aiemminkaan protestoijia kuunnellut ja ennustaa, ettei se tee sitä nytkään. Mikäs tarve olisikaan kuunnella? Kiinan johto on toistuvasti ilmoittanut, että Tiibet on Kiinan sisäinen asia, eikä kuulu muille. Lisäksi, kun tiedot Tiibetin tilanteesta ovat suurimmaksi osaksi joko pakolaishallinnolta tai Kiinan viranomaisilta, on vaikea tietää, miltä puolueettomat tilastot ja selvitykset näyttäisivät ja kannanotto Tiibetin tilanteeseen on siksi vaikea tehdä.